Retken tavoitteena on, että
osallistujat ymmärtävät eräiden
kasvien, mutta erityisesti eläinten sopeutumista talveen ja
saavat eläytyä siihen, millaista
elämä talvisessa luonnossa on.
Sopiva
ajankohta tälle retkelle on pysyvän lumen aikaan,
esim. tammi – maaliskuussa. Hauskinta on, jos
edellisestä lumisateesta on kulunut pari
yötä.
Tarvikkeet:
Tarinakortit, eläinkortit ja astiat
Lumella liikkuvan otusten jäljet riippuvat mm. tämän koosta, käpälän muodosta, liikkumistavasta (esim. käynti, ravi, laukka, hyppely) ja lumen rakenteesta (esim. puuterilumi, jäinen kuori tai suojalumi). Ennen eläinten jälkien tutkimista tätä voidaan kokeilla tutkimalla, millaisia jälkiä ihmisestä jää. Jakautukaa pareihin tai pienryhmiin. Yksi ryhmän jäsen menee ehjälle lumipinnalle kulkemaan siten, että jättää jälkeensä erilaisia jälkiä. Voi kävellä, juosta, loikkia, kontata tai vaikka heittää kuperkeikankin. Pari yrittää tulkita jääneitä jälkiä ja pyrkiä liikkumaan niissä samoin kuin jälkien jättäjä on liikkunut. Pari voi neuvoa toista mikäli jälkien tulkinta on hankalaa. Vaihtakaa tämän jälkeen osia. Näitä asioita jäljistä voi yrittää tulkita:
Lumeen tallataan rattaan pyörää muistuttava kuvio. Ohjaaja kulkee edellä ja muut seuraavat perässä. Kun kuvio on valmis valitaan leikin talviset pedot (esim. kettu, lumikko ja ilves). Ohjaaja voi kertoa näistä eläimistä ennen leikin alkua. Muut ovat joko peltomyyriä tai metsämyyriä leikkipaikasta riippuen. Myyrät voivat kulkea vain tallattuja polkuja eli tunneleita pitkin. Myös pedot kulkevat vain tallattuja polkuja pitkin. Lisäksi pedot tekevät itselleen pesät piirin kehän reunalle eri puolille ympyrää.
Leikki alkaa petojen lähtiessä pesästä saalistamaan. Pedon saadessa myyrän kiinni tämä kuljettaa sen pesälleen. Samalla, kun peto vie saalista pesälle se ei voi saalistaa muita myyriä. Leikki lopetetaan kun vielä muutama myyrä on hengissä, jottei laji kuole sukupuuttoon. Tämän jälkeen lasketaan petojen saaliit ja julistetaan voittajaksi eniten saalista saanut peto. Jäljelle jääneistä myyristä voidaan valita uudet pedot seuraavaa erää varten.
Jaa jokaiselle osallistujalle eläinkortti, jossa on kuva joko ketusta, jäniksestä, myyrästä tai oravasta. (Voit tietysti valita muitakin talvella aktiivisesti liikkuvia eläimiä, joiden jälkiä ja jätöksiä maastosta voi löytyä.). Eläinkortteja on siten, että eri eläimistä muodostuu tasaiset ryhmät. Ennen korttien jakamista voitte keskustella hieman näistä eläimistä ja ohjaaja kertoo miten nämä eläimet voivat äännellä.
Kun ohjaaja jakaa eläinkortit osallistujille, he eivät saa näyttää niitä muille. Jokaisesta osallistujasta tulee se eläin, jonka kortin tämä saa. Ohjaaja voi kerätä saman tien kortit pois, mutta ennen keräämistä kannattaa varmistaa, että kaikki tietävät mitä eläimiä he ovat ja miten heidän eläimensä ääntelevät. Kun kortit on kerätty pois, eläimet alkavat äänellä ja liikkua heille ominaisella tavalla ja etsiä lajikumppaneitaan. Ääneen ei oman eläimen nimeä saa sanoa. Kun omat lajikumppanit löytyvät he muodostavat tiiviin ryhmän niin, että nähdään ketkä ovat jo löytäneet toisensa. Kun kaikki ovat löytäneet toisensa opettaja jakaa jokaiselle eläinryhmälle heidän tarinansa viime yöltä.
Edellisessä tehtävässä saaduissa ryhmissä luetaan tarinat eläinten talviöistä. Tarinat on voitu laminoida tai päällystää kontaktimuovilla, jotta ne eivät kastu ja niitä voi käyttää myöhemmin uudelleen. Toisella puolella lappua on tietoa eläimen ravinnosta, pesästä ja jäljistä, jonka ryhmät voivat lukea sen jälkeen, kun ovat lukeneet tarinan.
Tämän jälkeen ohjaaja jakaa jokaiselle eläinryhmälle astian, joka on kerättävää todistusaineistoa varten. Ryhmäläisten tehtävänä on lähteä etsimään itselleen (eli sille eläimelle jota esittää) ravintoa, pesänrakennusaineita, pesäpaikkaa ja muita mahdollisia jälkiä, joita eläin on jättänyt jälkeensä. Löydökset kerättään astioihin. Osaa löydöksistä ei tietysti voi kerätä, mutta ryhmä pääsee kertomaan niistä sitten lopuksi. Jos haluaa kyseessä voi olla pieni kisailukin siitä, mikä eläinryhmä pärjää parhaiten talvisessa luonnossa. Kun ohjeet ja alue, jolla liikutaan, ovat selvät, ohjaaja lähettää ryhmät etsintään.
Sovitun ajan tai merkin jälkeen kokoonnutaan taas yhteen. Jokainen ryhmä pääsee kertomaan omasta eläimestään ja heidän löydöistään. Ohjaaja voi tässä yhteydessä kertoa lisää jokaisesta eläimestä ja sen elintavoista. Keskustellaan siitä onko eläinten helppo selviytyä talvisessa luonnossa ja mitä selviytymiskeinoja eri eläimillä on syntynyt.
Olit viettänyt päiväsi välillä torkkuen, välillä pehmeällä lumella kipittäen. Päivällä et uskaltanut hirveästi liikkua aukeilla paikoilla, mutta illan tullen rohkaistuit juoksemaan peltoaukion poikki. Pelkäsit koko ajan, että pöllö tai kettu nappaa sinut, mutta onneksi pääsit pian turvaan. Metsä alkoi hämärtyä ja pakkanen kiristyä. Sinulla oli nälkä ja vähän kylmäkin. Mietit, että olisipa kiva jos jo sataisi kunnolla lunta, että saisi kaivettua kunnon tunneleita lumeenkin. Sinulla on kyllä paljon hyviä onkaloita ja tunneleita kivenkoloissa ja puiden juurien alla, mutta talven tullen niistäkin tulee kylmiä. Löysit heti alkuillasta myrskyn kaataman kuusen, jonka latvassa oli paljon käpyjä. Et meinannut uskoa hyvää tuuriasi. Nakersit kävyn kerrallaan kuusen oksista irti ja veit lähimpään koloosi. Et uskaltanut jäädä syömään niitä kuusen viereen, ettei kettu nappaisi. Käpyjen varastoiminen kävikin nopeasti, kun ei tarvinnut kiivetä puuhun niitä hakemaan. Kun kolo alkoi olla täynnä, aloit repiä kävyistä suomuja ja irrotella siemeniä suuhusi. Siinä puuhassa viihdyitkin aamuun asti.
ÄÄNI: hiljaista rapinaa kuivien lehtien seassa
RAVINTO:
PESÄ:
JÄLJET:
Viime yönä oli pimeää ja metsä peittyi pehmeään lumisateeseen. Sinulla ei ollut kovin kylmä, mutta nälkä kurni vatsassasi. Lähdit liikkeelle, kun tuli hämärää. Välillä kävelit hiljakseen mutkitellen eri suuntiin ja nuuskit tarmokkaasti lupaavan näköisiä koloja. Etsit saaliiksesi ihania, pulleita myyriä. Ensin et löytänyt mitään ja lähdit ravaamaan pitkin hiihtoladun pohjaa. Kuljit parin kilometrin päähän, sinne missä asuu ihmisiä. Sieltä löysitkin hyväntuoksuisen roskiksen. Sait hampaillasi roskapussin revittyä telineestä ja kaivoit etujaloillasi sen auki. Roskiksesta löytyi vähän pilaantunutta kinkkua, jonka söit suihisi. Sitten jatkoit matkaasi öiseen metsään. Lumihiutaleet putoilivat kullanpunaiselle turkillesi. Hiutaleet eivät sulaneet kokonaan, koska turkkisi on jo paksu talvea varten. Haistoit aika tuoreet jäniksen jäljet, mutta vaikka juoksit niitä pitkin, et tavoittanut jänistä. Juoksit kevyesti halki metsän, kunnes asetuit aamun tullen lepäämään kivenkoloon.
ÄÄNI:
kolmitavuinen haukku: ”au-au-auuuu”
RAVINTO:
PESÄ:
JÄLJET:
Kun hämärä eilen laskeutui, nousit ylös kuopastasi. Makasit koko päivän pienessä maakuopassa pensaan juurella, ja kun tuli rittävän pimeää, uskalsit lähteä ruokailemaan. Sinulla olikin jo kamala nälkä. Turkkisi on jo valkoinen, joten hämärässä oli turvallista liikkua. Liikuit yksin, kiertelit aika lähellä sitä paikkaa, jossa vietit yösi. Koska lunta on vielä niin vähän, herkuttelit mustikanvarvuilla ja pensaiden silmuilla. Välillä päästit juostessasi kourallisen papanoita. Niitä tulikin paljon, koska syöt lähinnä huonosti sulavia kasveja. Vähän kuin sahanpurua söisi. Vähän ennen auringon nousua huomasit, että lähellä kierteli kettu. Se seurasi kannoillasi, ja pingoit niin kovaa kuin käpälöistäsi pääsit. Pääsitkin karkuun, ja jäit vähäksi aikaa huohottamaan suojaiseen painanteeseen. Sitten oli taas pakko jatkaa ruoan etsintää. Kun aamu alkoi valjeta, etsit tiheän pensaan ja ryömit sen alle lepäämään.
ÄÄNI: rummuta rytmikkäästi takajaloillasi
RAVINTO:
PESÄ:
JÄLJET:
Viime yö oli vaikea. Olit syksyllä rakentanut itsellesi tosi hyvän, lämpimän pesän kuusen oksien haaraan. Siellä yötkin olivat lämpimiä ja nukuit makeasti. Viime viikolla riehunut myrsky kuitenkin kaatoi pesäpuusi ja pesä hajosi kappaleiksi. Siitä lähtien olet koettanut saada uutta pesää valmiiksi. Se on kuitenkin ollut vaikeaa, koska maa on jäässä eikä sammalta ole helppoa löytää lumen ja jään alta. Viime yönä ryömit melkein tyhjin mahoin keskeneräiseen pesääsi nukkumaan. Et ollut ehtinyt syödä paljon mitään, vaikka tuulen kaatamissa kuusissa olisikin ollut käpyjä syötäväksi. Nukuit koko yön vähän huonosti, kuuntelit tupsukorvat höröllä öisiä ääniä. Aivan varmasti kuulit ketun juoksevan pesäpuusi alta ja myyrän nakertelevan käpyjä. Tuuli vinkui pesäsi nurkissa ja näit unta siitä, että uusi myrsky taas kaataisi pesäpuusi. Viimein nukahdit kunnolla ja heräsit vasta aamun sarastaessa ja lähdit etsimään ruokaa.
ÄÄNI: varoitusääni kirskuva ”tsik-tsik”, samalla heilutetaan häntää puolelta toiselle
RAVINTO:
PESÄ:
JÄLJET: