Syksy

Syksyinen aamu

Oppiympäristö: ulkona
Välineet: pienet rasiat osallistujille

Opitaan luokittelua ja osallistujien ympäristöherkkyys kehittyy.

Jokaiselle osallistujalle tai parille annetaan keräysastia. Heitä pyydetään etsimään metsästä viisi erilaista esinettä ohjaajan antamien ohjeiden mukaan. Kannattaa paljastaa millaisia esineitä on tarkoitus etsiä yksi kerrallaan ja odottaa aina niin, että kaikki lähtevät etsimään luonnon esineitä yhtä aikaa. Löytöjä ei kuulu heittää välissä pois vaan lopussa kaikilla on viisi alla olevan luettelon mukaista luonnon esinettä purkissaan. Esineiden tulee olla seuraavanlaiset:

Kun kaikki ovat keränneet tarvittavat asiat, lapset kerääntyvät ohjaajan lähelle. Nyt kerättyjä esineitä käytetään ohjaajan lukeman tarinan ”tehosteina”. Aina, kun tarinassa esiintyy sama adjektiivi, joka oli kerättävien listassa, lapset ottavat omasta astiastaan esille vastaavan esineen ja tunnustelevat sitä. Tarina voi olla seuraavanlainen:

Eräänä aamuna heräsin omassa sängyssäni, mutta jotenkin minusta tuntui vähän oudolta. Aavistin, että jotakin omituista oli tapahtunut.

Kun olin lähdössä kouluun ja menin ulos pihalle, arvasin, mitä oli tapahtunut. Syksy oli tullut! Huomasin sen siitä, että kaikki, mihin koskin, oli ihan kylmää. (kylmän esineen tunnustelu)

Nurmikolle oli pudonnut paljon kuivia lehtiä. Kahlasin niiden seassa, ja ne olivat ihanan pehmeitä (pehmeän esineen tunnustelu). Minun teki mieli kokeilla niitä kädelläkin, mutta kun työnsin käteni lehtien sekaan, niin AU! Tunsin jotain terävää. (terävän esineen tunnustelu). Vedin äkkiä käteni pois. Onneksi ei tullut haavaa. Mikähän se mahtoi olla?

Kun kävelin eteenpäin, huomasin, että puissa ja pensaissa oli paljon omenoita ja marjoja. Poimin muutaman käteeni, ja ne olivat hauskan pyöreitä (pyöreän esineen tunnustelu).

Olin jo melkein koululla, mutta minulla alkoi olla kiire. Oikaisin pensaikon läpi, ja oksat osuivat naamaani. Ne olivat ihan märkiä (kostean esineen tunnustelu, voi pyyhkiä poskiakin sillä), ja minulle tuli tosi syksyinen olo.

Pohjoisesta käy syystuuli -näytelmä

Oppiympäristö: Ulkona metsässä, näytelmän tapahtumille mahdollisimman aidossa ympäristössä
Henkilömäärä: 15- (Näyttelijät 8- ja yleisö 7-)

Opitaan draaman avulla luonnon varautumisesta talveen sekä ravintoketjusta.

Osa leikkijöistä valitaan näyttelijöiksi. Tämän jälkeen yleisölle annetaan tehtäväksi etsiä lähiympäristöstä ensi-iltanäytöksen jälkeen annettavat luonnosta löytyvät kauniit asiat (esim. käpy, kasvikimppu jne.)

Tällä välin näyttelijöille jaetaan roolit. Näytelmän roolit ovat kuusi, käpy, kivi, sammalta, myyrä, jänis, mustikanvarvut ja kettu. Leikin vetäjä toimii kertojana ja näytelmän koko kulkua ei tarvitsekaan kertoa näyttelijöille. Heitä ohjeistetaan toimimaan roolihahmonsa tavoin tarinan edetessä. Jos monelle tuntuu olevan epävarmaa mitä pitää tehdä, voi kertoa hieman tarinan kulkua ja neuvoa miten he voivat näytellä osaansa. Osa näyttelijöistä kannattaa asettaa oikeille paikoille näyttämölle ennen esityksen alkua (mänty, juuret, rihmasto). Kun näyttelijät ovat valmiita pyydä yleisö paikalle ja näytelmä voi alkaa.

Tarina:

Syksy oli pitkällä. Metsän keskellä kasvoi jykevä kuusi. Se huojui hiljalleen tuulessa. Talveen tuloon oli sekin valmistautunut. Tosin lehtiä sen ei tarvinnut pudottaa. Sen neulasten eli pienten lehtien vahakerros kun suojasi sitä kuivumiselta ja kulumiselta talvellakin. Mutta vettä puu oli poistanut soluistaan, jotta ne eivät jäätyisi. Yht äkkiä puun latvasta tipahti käpy maahan. Kuusi varmisteli suvunjatkumista.

Muutenkin talven tulo muutti luonnon ilmettä. Ympärillä näytti kuolleelta. Mutta kun tarkkaan olisi lähtenyt asiaa tutkimaan, niin vähän matkan päässä muurahaiskeossa oli karhu, joka oli mennyt jo talviunille. Puun rungon koloissa talvehti jos jonkin moisia hyönteisiä horroksessa.

Osa eläimistä on kuitenkin aktiivisia läpi vuoden. Iso kivi oli jyhkeänä vähän matkan päässä kuusesta. Sen päällä kasvoi paksu sammalkerros. Sammalet säilyvät talvellakin vihreinä ja ne kestävät hyvin jäätymistä ja kuivumista. Kun tarkkaan katsoi huomasi, että sen alla oli kolo. Ilta alkoi hämärtyä ja kas kolosta kaivautui esiin myyrä. Se kipitti kuusen juurelle ja alkoi naksutella kävyn siemeniä. Ehdinpä ennen oravaa se mietti. Tuntui siltä, että läheisen puun orava oli vienyt kaikki kävyt talvivarastoihinsa. Vieressä kasvoi myös mustikan varpuja. Ne olivat jo pudottaneet lehtensä ja siten ottanut arvokkaat aineet talteen varvun oksiinsa.

Myyrä ajatteli, että olisi hyvä jos jo sataisi kunnolla lunta, että voisi kaivaa kunnon tunneleita lumeen. Myyrällä on kyllä paljon hyviä onkaloita ja tunneleita kivenkoloissa ja puiden juurien alla, mutta talven tullen niissäkin tulee kylmiä. Lumipeite toisi lämpöä. Lunta ei ollut vielä satanut, joten monet pedot olivat vaarana.

Kuului rapinaa ja myyrä kipitti nopeasti takaisin koloonsa. Jänishän se sieltä paikalle pomppi. Sen turkki oli jo muuttanut osin väriään. Se oli vaihtamassa asuaan talvisempaan. Jänis pysähtyi syömään mustikanvarpuja.

Mutta voi, jonkin muunkin eläimen vatsassa kurni nälkä. Kettu hiippaili seudulla. Jänis oli niin keskittynyt ruokailuunsa, ettei se huomannut mitään. Niinpä kettu nappasi sen saaliikseen. Syötyään jäniksen kettu oli aivan täynnä ja se taputteli tyytyväisenä vatsaansa. Kettu oli kuitenkin vanha ja se saikin yht äkkiä sydänkohtauksen ja kuoli.

Myyrä ei uskaltanut vieläkään ulos kolostaan vaan tarkkaili edelleen tilannetta. Varis, joka oli päättänyt jäädä talveksi Suomeen (niin tiesitkö, että osa variksista muuttaa etelään talveksi), lensikin paikalle ja alkoi syödä kettua. Monet muutkin raadonsyöjät saivat aterian vanhasta kettuparasta. Talvi olisi ankaraa aikaa, joten ravinto oli kaikille tervetullutta. Lihominen olisi vain hyvästä.

Lunta alkoi sataa hiljalleen. Myyrä torkkui kolossaan. Eläimet ja kasvit olivat varautuneet kukin omalla tahollaan tulevaan talveen. Hyvä, sillä se oli kovaa vauhtia tulossa. 

Miten eläimet ja kasvit selviytyvät talvesta?

Oppiympäristö: ulkona, metsässä
Välineet: kynät, kirjoitusalustat ja monisteet eläinten kasvien talvehtimisstrategioista, jotka ovat alla.

Havainnoidaan luontoa etsimällä erilaisia todisteita luonnon varautumisesta talveen.

Eläimet:

Etsi luonnosta merkkejä alla luetelluista tavoista, joilla eläimet selviävät talvesta. Kun keksit sopivan esimerkin, kirjoita viivalle lajin/lajien nimi. Jos et löydä luonnosta merkkejä jostakin talvehtimistavasta, käytä muistiasi ja tietojasi. Löydätkö jälkiä esim. talvivarastoista, saalistuksesta, lumikiepeistä, talvipesistä tai kasvien syömisestä?

Muutto, uni tai horros

□Muutto: eläin hakeutuu syksyllä lämpimämmille seuduille ja palaa keväällä Suomeen. 

Mikä laji? ____________________________

□Talviuni: Eläin syö kesän aikana itsensä pulskaksi ja vaipuu syksyllä uneen suojaisaan talvipesään. Talviunen aikana se elää vararavinnollaan. Ruumiinlämpötila ei juuri laske.

 Mikä laji? ____________________________

□Talvihorros: talvihorroksessa tasalämpöinen eläin antaa syksyllä lämpötilansa laskea niin alas, että horros alkaa. Eläin tankkaa itseensä syksyllä ravintoa, ja siihen kertyy paljon ns. ruskeaa rasvaa, josta saa paljon lämpöenergiaa. Jotkut horrostavat eläimet heräilevät silloin tällöin talviunen aikana. 

Mikä laji? ____________________________

□Kylmänhorros: on vaihtolämpöisten eläinten talvehtimistapa. Niiden ruumiinlämpötila vaihtelee ympäristön lämpötilan mukaan. Kun sää kylmenee, niiden aineenvaihdunta (mm. hengitys, verenkierto) hidastuu niin, että ne pysyvät juuri ja juuri elossa. Kylmänhorroksesta voi herätä vasta sään lämmettyä. 

Mikä laji? ____________________________


Aktiivisena talvehtiminen

□Tunneleissa lumen alla: Eläin viettää mahdollisimman paljon aikaa tunneleissa ja koloissa hangen alla, suojassa pakkaselta ja pedoilta.  Mikä laji? ____________________________

□Lumikiepissä yöpyminen: Eläin kaivautuu yöksi hankeen tai antaa lumen sataa päälleen. 

Mikä laji? ____________________________

□Talvipesän rakentaminen: Eläin valmistaa hyvin eristetyn talvipesän, jossa voi viettää yönsä ja huolehtia poikasistaan.

Mikä laji? ____________________________

□Talviturkin kasvattaminen: Eläimen turkki vaihtuu syksyllä tiheämpään ja paksumpaan karvaan, joka eristää paremmin.

Mikä laji? ____________________________

□Talvivarastojen kerääminen: Eläin kokoaa kesän aikana säilyvää ravintoa esim. maakoloihin, puiden juurakoihin, oksien haaroihin tai puiden onkaloihin. Mikä laji?____________________________

□Saalistaminen: Eläin pyydystää ravinnokseen toisia eläimiä.  

Mikä laji? ____________________________

□Kasviravinnon syöminen: Kasvinsyöjät etsivät ravintonsa lumen alta kuopimalla tai kaivamalla tai syövät lumen päälle jääneitä kasvinosia, esim. puiden ja pensaiden oksia ja silmuja.

Mikä laji? ____________________________

□Suojaväri: Eläimen turkki saa syksyllä talviseen luontoon paremmin sulautuvan värin.

Mikä laji?____________________________

Kasvit:

Etsi luonnosta esimerkkejä alla luetelluista tavoista, joilla kasvit selviävät talvesta. Kun löydät sopivan esimerkin, kirjoita viivalle löytämäsi lajin/lajien nimi. Voit ottaa kasveista myös pieniä näytteitä. Jos et löydä luonnosta  sopivaa lajia johonkin kohtaan, käytä muistiasi ja tietojasi.

□Lehtien pudottaminen syksyllä: arvokkaat aineet saadaan rungon sisälle talteen.

Mikä laji? ________________________________

□Vahakerros lehtien tai neulasten päällä: suojaa kuivumiselta ja kulumiselta. 

Mikä laji? _____________________________________

□Kasvun lopettaminen talveksi: solut ovat herkimmillään kasvuun liittyvässä jakautumisvaiheessa. Se lopetetaan ankarien olosuhteiden ajaksi. 

Mikä laji? ________________________________

□Vararavinnon kerääminen talveksi: kun kasvu päättyy ennen yhteyttämisen lopettamista, kasvi ehtii kerätä vararavintoa. Ravinto varastoidaan lähinnä tärkkelyksenä (kuten perunassa), sokerina (esim. koivun ksylitoli) tai rasvoina (esim. pähkinöissä).

Mikä laji? _____________________________________

□Solujen vesipitoisuuden vähentäminen: poistetaan vettä soluista, jotta ne eivät jäätyisi. Esim. puu on talvella kevyempää kuin kesällä, koska se on kuivempaa.

Mikä laji? _____________________________________

□Lumen alla talvehtiminen: eristävä lumi suojaa kovimmilta pakkasilta. Lehdet tai varren voi säilyttää vihreänä talven yli, jolloin on helpompi aloittaa kasvu keväällä.

Mikä laji? _____________________________________

□Talvehtiminen maan alla: energia varastoidaan syksyllä juurakoihin, mukuloihin tai sipuleihin, kasvin maan päällä oleva osa lakastuu ja kuolee. Talvehtimiseen ei kulu liikaa energiaa, joten kasvi voi kukkia aikaisin keväällä. 

Mikä laji? _____________________________________

□Talvehtiminen siemeninä: kasvi kuolee syksyllä, vain siemenet talvehtivat. Ne kestävät hyvin kuivuutta ja kylmyyttä, mutta jos kesän kasvukausi on huono, siemeniä ei aina ehdi muodostua.

Mikä laji? _____________________________________

□Ainavihreänä talvehtiminen: kasvi on lähes samanlainen kuin kesällä jakestää hyvin jäätymistä ja kuivumista.

Mikä laji? _____________________________________

□Silmujen suojaaminen: seuraavan kesän silmut suojataan talveksi silmusuomuilla, jotka ovat kovia, paksuja ja usein karvaisia. Ne voivat myös olla tahmeita, jottei niistä haihtuisi vettä. Silmuissa on paljon sokeria, joten ne eivät jäädy yhtä helposti kuin pelkkä vesi.

Mikä laji? _____________________________________

Lehtidiat

Oppiympäristö: ympäristössä, josta löytyy eri puiden lehtiä
Välineet: pahvista tehdyt kehykset, joiden väliin puiden lehdet voidaan laittaa tai diakehykset

Konkretisoidaan puiden talveen valmistautumista lisäksi ympäristöherkkyys kehittyy.

Jokainen oppilas etsii yhden mielestään mahdollisimman erikoisen tai kiinnostavan pudonneen lehden. Ne laitetaan tyhjiin diakehyksiin siten, että lehti täyttää kehyksen aukon. Kun diat ovat valmiita, asetutaan piiriin katsomaan niitä. Diaa katsotaan valoisaa taivasta (ei suoraan aurinkoa) vasten. Jokainen katsoo ensin omaansa, ja kun ohjaajan sanoo ”klik”, dioja vaihdetaan antamalla oma vasemmalle ja ottamalla oikealta uuden. Jatketaan, kunnes kaikki saavat omansa takaisin. Keskustellaan kasvien valmistautumisesta talveen ja lehtien maatumisesta.

Siemen jahdissa

Oppiympäristö: ulkona luonnossa, josta löytyy eri kasvien siemeniä
Välineet: luupit

Oppilaat etsivät pareittain luupin avulla metsästä syksyisiä siemeniä (ja ihmettelevät siinä sivussa kaikkea muutakin 8-krt suurentavan luupin avulla nähtävää). Pohditaan, mitä siemenistä mahtaa kasvaa keväällä ja vertaillaan erilaisia siemeniä. Mitkä ovat lentäviä siemeniä, mitkä takertuvia, mitkä lintujen tai muiden eläinten avulla leviäviä. Lopuksi haudataan siemenet maahan.

Tiaishippa

Oppiympäristö: metsässä tai puistossa
Henkilömäärä: 10-
Välineet: merkkausnauhaa

Syksyisin monet tiaiset muuttavat etelää kohti parvissa, jotka pyrähtelevät puusta puuhun lyhyitä matkoja kerrallaan. Tässä leikissä lapset saavat olla pyrähteleviä tiaisia. Jokainen valitsee itselleen oman puun, joka merkitään värillisellä liinalla. 

Ohjaaja jää ilman puuta. Hän huutaa ”Vaihtakaa puuta!”, ja oppilaat lähtevät oman puunsa luota yrittäen ehtiä jonkin toisen merkityn puun luokse ennen muita. Ohjaaja syöksyy myös jonkun merkityn puun luokse, jolloin joku toinen jää ilman puuta ja hänestä tulee huutaja.

Jänisemo

Oppiympäristö: puistossa tai metsässä
Henkilömäärä: 3-

Ohjaaja kulkee edellä metsässä, oppilaat jonossa perässä. Kun ohjaaja huutaa: Kettu tulee! kaikki oppilaat yrittävät piiloutua mahdollisimman lähelle ”jänisemoa” eli ohjaajaa. Ohjaaja peittää silmät käsillään ja laskee ääneen kymmeneen. Sitten hän katsoo, ovatko kaikki hyvin piilossa vai näkeekö hän paikaltaan jonkun ”poikasistaan”. Sitten huudetaan ”vaara ohi” ja sama toistetaan toisessa paikassa. Puhutaan jänisten elämästä ja suojaväristä talven tullen.

Takaisin