Oppiympäristö:
ulkona tai sisällä
Henkilömäärä: 5-
Välineet:alustaksi vaaleita pahvitauluja,
lakananpaloja tms. ja sieniä
Opitaan tunnistamaan ja nimeämään uusia sieniä.
Vaalealle liinalle kerätään muutama erilainen sieni (esim. jokin tatti, kärpässieni, hapero, rousku, orakas, kääpä, keltavahvero ja pulkkosieni). Aluksi sienten nimet ja parhaat tuntomerkit käydään oppilaiden kanssa läpi yksi kerrallaan.
Tämän jälkeen oppilaat kerääntyvät liinan ympärille ja sulkevat silmänsä. Leikin vetäjä ottaa jonkin sienistä pois liinalta. Oppilaat avaavat silmänsä ja yrittävät muistaa, mikä sienistä puuttuu. Leikkiä voi vaikeuttaa siten, että yksi sieni poistetaan ja muidenkin järjestystä muutetaan.
Oppiympäristö:
ulkona sienimaastossa
Henkilömäärä:
5-
Välineet:
Kaksi liinaa ja sieniä
Opitaan tunnistamaan ja nimeämään uusia sieniä.
Liinan päälle on kerätty muutamia
erilaisia sieniä ja on peitetty toisella liinalla. Oppilaat
kerääntyvät liinan ympärille.
Sieniä peittävä liina poistetaan hetkeksi,
jona aikana oppilaat yrittävät painaa
mieleensä, millaisia sieniä liinalla oli. Sitten
sienet peitetään uudestaan.
Tämän
jälkeen oppilaat lähtevät
keräämään mahdollisimman monta
samaa sientä kuin liinan alla näkivät.
Keräämisen varatun
määräajan jälkeen
keräännytään taas liinan
ympärille. Leikin vetäjä
näyttää yhden sienen kerrallaan ja jokainen
tarkistaa, oliko hänellä sama sieni.
Leikkiä
voi jatkaa siten, että
näyttäessään
alkuperäisiä sieniä uudelleen, leikin
vetäjä kertoo niistä joitakin kiinnostavia
asioita, kuten että kärpässienen
”pilkut” ovat jäänteitä
lakkia peittäneestä suojuksesta, joka on lakin
kasvaessa revennyt kappaleiksi. Siten sienten
ulkonäkö jää paremmin oppilaiden
mieleen. Lopuksi he saavat koettaa etsiä
itseltään puuttuneet sienet.
Oppiympäristö:
ulkona sienimaastossa
Henkilömäärä:
2-
Välineet:
Läpinäkymättömiä
pakasterasioita, liina sekä erilaisia sieniä (aina 2
samaa lajia olevaa sientä).
Opitaan tunnistamaan ja nimeämään uusia sieniä.
Sienet
asetellaan liinalle satunnaiseen järjestykseen ja jokainen
sieni peitetään alassuin
käännetyllä pakasterasialla. Oppilaat
kerääntyvät liinan ympärille.
Jokainen saa vuorollaan etsiä sienipareja kurkistamalla aina
kahden rasian alle. Jos pari löytyy, sienet saavat
jäädä näkyviin ja arvaaja saa
jatkaa. Jos paria ei löydy, vuoro siirtyy seuraavalle ja
sienet peitetään uudelleen rasioilla. Voittaja
löytyy laskemalla, kuka sai itselleen eniten tyhjiä
rasioita.
Helpompi versio
muistipelistä on, että jokaisella lapsella on
kädessään yksi sieni, jonka paria
etsitään rasioiden alta.
Oppiympäristö:
maastossa, jossa kasvaa erilaisia
sieniä
Henkilömäärä:
10-
Välineet:
Kortteja (esim. 8 x 8 cm), joihin on
piirretty symboleja, joko tähti * tai risti +. Kostealla
säällä kortit on hyvä laminoida.
Korteissa voi olla myös eri sienten kuvia ja symbolit niiden
herkullisuudesta sekä myrkyllisyydestä kortin
toisella puolella.
Opitaan sienten luokittelusta niiden syötävyyden sekä myrkyllisyyden suhteen.
Jokaiselle oppilaalle arvotaan yksi kortti esim.
kangaspussista nostamalla. Kortti
määrää, ovatko he leikissä
myrkkysieniä (+) vai syötäviä
sieniä (*). Omaa korttia ei saa
näyttää kenellekään.
Oppilaat
piiloutuvat sovitulle leikkialueelle ja etsivät
kasvupaikkansa. Pari leikkijää lähtee
sienestämään eli etsimään
piiloutuneita. Kun etsijä löytää
jonkun oppilaista, hän tarkistaa, millainen kortti
tällä on. Jos kyseessä on
syötävä sieni, hän ottaa kortin
itselleen (esim. koriinsa). Jos löydetty sieni on myrkyllinen,
häntä ei saa poimia.
Leikkiä
voi muunnella siten, että kun etsijä
törmää myrkkysieneen, etsijä ja
piiloutuja vaihtavat osia ja entisestä myrkkysienestä
tulee etsijä. Etsijä saa myrkkykortin ja
jää metsään. Jos
käytössäsi on kuvalliset kortit,
leikkiä voi muunnella seuraavasti. Kun
sienestäjät löytävät
sienen ne saavat nähdä kortin kuvan ja
päättää tämän
jälkeen poimivatko sienen vai eivät.
Myrkyllisiä sieniä ei kannata poimia. Jos poimija
poimii vahingossa myrkkysienen, hän joutuu lopettamaan
keräämisen siihen ja valitaan uusi
sienestäjä.
Kannattaa
sopia, että ne leikkijöistä, joiden kortti
on jo otettu pois, palaavat saman tien lähtöpaikalle.
Oppiympäristö:
ulkona tai sisällä
Henkilömäärä:
10-
Välineet:
Kortteja (esim. 8 x 8 cm), joihin on
piirretty symboleja, joko tähti * tai risti +. Kostealla
säällä kortit on hyvä laminoida.
Korteissa voi olla myös eri sienten kuvia ja symbolit niiden
herkullisuudesta sekä myrkyllisyydestä kortin
toisella puolella.
Opitaan sienten luokittelusta niiden syötävyyden sekä myrkyllisyyden suhteen.
Leikkijät asettuvat piiriin selkä keskustaan
päin. Jokaiselle jaetaan kortti, jossa on joko
myrkkysientä tai syötävää
sientä symboloiva merkki. Yksi leikkijöistä
jää keskelle
”sienestäjäksi”.
Sienestäjän tehtävänä on
yrittää kerätä mahdollisimman monta
syötävää sientä
(tähtikorttia) ennen kuin törmää
myrkkysieneen. Hän taputtaa jotakuta
leikkijöistä olkapäälle, jolloin
tämä kääntyy, ja
näyttää sienestäjälle
korttinsa. Jos kortissa on tähti, sienestäjä
saa kortin itselleen ja voi jatkaa etsimistä. Jos kortissa on
risti, leikki päättyy ja ristikorttia
näyttäneestä leikkijästä
tulee uusi sienestäjä.
Vaikeampi
muunnos leikistä on, että jokaisessa kortissa on
jonkin (selkeästi syötävän tai
myrkyllisen) sienen kuva ja toisella puolella
syötävyyttä ilmaiseva tähti tai
myrkyllisyyden merkkinä risti. Kun
sienestäjä taputtaa leikkijää
olkapäälle, tämä
näyttääkin kortin kuvapuolta.
Sienestäjän pitää
tietää, onko kyseessä
syötävä sieni. Jos
sienestäjä ottaa vahingossa kortin, jossa on joku
myrkkysieni, vaihdetaan sienestäjää.
Korteissa voi kuvan lisäksi lukea myös sienen nimi.
Oppiympäristö:
ulkona, paikassa jossa pystyy juoksemaan
Henkilömäärä:
10-
Välineet:
Liina ja erilaisia sieniä
Opitaan tunnistamaan ja nimeämään uusia sieniä.
Liinalle
on koottu erilaisia sieniä. Yksi
leikkijöistä valitaan kyselijäksi ja
hän poistuu vähän matkan
päähän. Sillä aikaa muut sopivat,
mikä sienistä on Burr. Kyselijä palaa liinan
luo ja alkaa poimia liinalla olevia sieniä pois yksi
kerrallaan. Yhdessä lasketaan ääneen,
montako sientä hän on saanut pois. Kun
kyselijä koskettaa sientä, joka on Burr
–sieni, muut huutavat yhteen ääneen
”Burr!” ja lähtevät juoksemaan
poispäin. Kyselijä koettaa saada jonkun
heistä kiinni ennen sovittua turva-aluetta. Kiinni
jääneestä tulee uusi
kyselijä.
Muunnelma:
sanotaan ääneen sienten nimiä sen sijaan
että laskettaisiin ääneen.
Oppiympäristö: Ulkona metsässä, näytelmän tapahtumille mahdollisimman aidossa ympäristössä.
Henkilömäärä: 15- (Näyttelijät 10- ja yleisö 5-)
Havainnollistetaan
mykoritsasienten (juurisienet) ja lahottajasienten merkitystä
metsäekosysteemissä sekä niiden merkitystä osana
ravintoketjua.
Osa leikkijöistä valitaan
näyttelijöiksi. Tämän jälkeen yleisölle
annetaan tehtäväksi etsiä
lähiympäristöstä ensi-iltanäytöksen
jälkeen annettavat luonnosta löytyvät kauniit asiat
(esim. käpy, kasvikimppu jne.)
Tällä
välin näyttelijöille jaetaan roolit. Näytelmän
roolit ovat mänty, männyn juuret, sienirihmasto,
itiöemä (esim. männynherkkutatti),
sienisääski, muna tai useampi (munasta kuoriutuu
myöhemmin toukka), sienestäjä tai useampi, sienikori,
orava, kettu, varis ja lahottajasieni. Leikin vetäjä toimii
kertojana ja näytelmän koko kulkua ei tarvitsekaan kertoa
näyttelijöille. Heitä ohjeistetaan toimimaan
roolihahmonsa tavoin tarinan edetessä. Jos monelle tuntuu olevan
epävarmaa mitä pitää tehdä, voi kertoa hieman
tarinan kulkua ja neuvoa miten he voivat näytellä osaansa.
Osa näyttelijöistä kannattaa asettaa oikeille paikoille
näyttämölle ennen esityksen alkua (mänty, juuret,
rihmasto). Kun näyttelijät ovat valmiita pyydä
yleisö paikalle ja näytelmä voi alkaa.
Näytelmän nimi: Syksyisessä metsässä
Oli syksyinen päivä, mutta aurinko lämmitti vielä. Syksy tuoksui metsässä, jonka keskellä kasvoi jykevä mänty. Tuuli heilutteli hiljaa sen yläoksia. Mänty oli tukevasti massa, sillä sen juuret olivat levittäytyneet joka puolelle sen ympärille. Männyllä ei ole hienojuuria, mutta sienirihmasto oli kietoutunut tiukasti juurten ympärille maan alla. Mänty saikin ravinteita ja vettä juuri sienirihmaston avulla. Sienikin hyötyi männystä. Sieni kun ei yhteyttä, niin jostain sen on ravintonsa saatava. Ravinnon lähteenä olikin tämä jykevä mänty.
Vaikka
sienirihmasto kasvaa maan alla, se leviää myös
itiöiden avulla. Niinpä sieni kasvatti itiöemän. Se
puskeutui maan läpi ja kas se oli männynherkkutatti.
Sienisääski oli haistanut sienen ja se lensikin kiireesti sen
luo ja laski munansa sieneen. Myöhemmin munista kuoriutui toukkia
ja ne alkoivat ahmia sientä ravinnokseen. Mutta muutama muukin oli
sienestä kiinnostunut.
Mäntyä
lähestyi sienestäjä(t) sienikoria kantaen. Hän
huomasi mahtavan herkkutatin ja sieniveitsellä katkaisi sen jalan.
Tämän jälkeen sienestäjä vielä halkaisi
sienen lakin, mutta voih! Sieni oli aivan toukkien syömä.
Niinpä sieni ei kelvannut sienestäjälle ja hän
jatkoi matkaa.
Paikalle saapuikin seuraavaksi orava. Se
oli kokoamassa talvivarastojaan. Nälkä kurni kuitenkin sen
vatsassa ja se jäikin nakertamaan sientä maahan. Oravan
syödessä sientä näätä hiippaili paikalle,
eikä orava huomannut vaaraa. Niinpä orava päätyi
näädän ateriaksi. Näätä oli kuitenkin jo
vanha. Syötyään aterian se taputteli
tyytyväisenä vatsaansa, mutta aivan yllättäen se
saikin sydänkohtauksen ja kuoli. Raadon syöjät saapuivat
paikalle. Varis nokki suupaloja ketusta. Raatokärpäset ja
muut raadonsyöjät sekä lahottajat käyttivät
tilaisuuttaan hyväksi. Pian näädästä ei ollut
paljoa jäljellä. Mutta merkkinä siitä, että
jokin muukin oli ollut mukana aiheuttamassa näädän
raadon häviämisen, nousi raadon kodalta kauniin keltainen
lahottajasieni maanpinnalle. Sen pituinen se.