Henkilömäärä:5-
Välineet: ötökkäkortit
Opitaan nimeämään ja tunnistamaan maaselkärangattomia.
Jokaiselle
jaetaan kortti, jossa on jonkin todennäköisesti
löytyvän ötökän kuva.
Ohjaaja sanoo jokaiselle
oppilaalle sen elukan nimen, jonka kuva kortissa on. Sitten lapset
kiertelevät vaihtelemassa kortteja sanoen aina toisilleen
”Hei, minä olen seinälukki, mikä
sinä
olet?” ja vaihtaen sitten kortteja
keskenään.
Leikkiä jatketaan, kunnes suunnilleen kaikilla on ollut kaikki
kortit.
Oppiympäristö:
Voidaan tehdä ympäristössä, jossa
on tutkittu
selkärangattomia ja jatkaa osaan kysymyksiin vastaamista
tietolähteiden (kirjat, internet)
äärellä.
Välineet:
Paperia, kyniä ja ötökkäkirjoja
Tarkoituksena on eläytyä jonkin veden eliön asemaan ja pohtia, millaisia tarpeita ja tavoitteita sillä on.
Jokainen
oppilas tai pari valitsee yhden löydetyistä
selkärangattomista lajeista ja tekee siitä
kuvitteellisen
haastattelun. Eli selvittää, mitä
eliö vastaisi
haastattelijan kysymyksiin jos osaisi puhua. Haastattelun voi toteuttaa
esimerkiksi valmiiksi monistetun lomakkeen avulla. Mahdollisia
kysymyksiä voivat olla esimerkiksi:
-
Mikä on nimesi? (Keksi otukselle nimi, joka sopii sen
ulkonäköön tai
käyttäytymiseen)
-
Mitä lajia olet?
-
Missä asut? (Järven tai lammen nimi, tarkempi
”osoite” eli elinympäristö, esim.
kivenkolossa
puron suulla)
- Miten
vietät päiväsi? (Mitä otus tekee?
Miten se liikkuu, saalistaa, ruokailee jne.?)
-
Mikä on lempiruokaasi?
-
Mikä on paras puolesi? (Esimerkiksi joku voi olla
hyvä
uimari, toisella on myrkkyleuat, kolmas on taitava piiloutuja.)
-
Mitä pelkäät eniten maailmassa? (viholliset,
talvi, kalat)
- Mitä
mieltä olet kotijärvestäsi/lammestasi?
-
Hartain toiveesi?
- Kuvasi
(piirros tai kuva)
Osaan
kysymyksistä voi vastata jo tutkimuspaikalla
eliöstä
tehtyjen havaintojen perusteella. Muihin kysymyksiin voi etsiä
vastauksia esim. kirjoista tai internetistä.
Välineet: istuinalustat, muovipussit, sumutinpulloja, liejua astiassa, kankaita, heinä tms. jolla voidaan hivellä kasvoja, pahvin paloja,
Näytelmän aikana opitaan elämyksellisellä tavalla surviaisen elämästä.
Aluksi ryhmä jaetaan kahtia. Toinen puoli ”harjoittelee” näytelmää ohjaajan kanssa eli näytelmän kertoja selvittää jokaiselle mitä heidän tulee tehdä kertomuksen edetessä (ks. tarina). Kun näytelmän harjoitukset ovat ohi, yleisön (toinen puoli osallistujista) pyydetään istuutumaan piiriin, kasvot ulospäin ja sulkemaan silmänsä. Toiset asettuvat piirissä istuvien eteen ja tekevät tarvittavat asiat enne tarinan alkua ja tarinan edetessä. Ensimmäisen näytöksen jälkeen vaihdetaan rooleja ja toinen näytös voi alkaa.
Yleisö istuu alustoilla, heidän kätensä on työnnetty kiinni sidottuun muovikassiin
Vedessä on kylmää ja pimeää. Olet kellunut järven pohjassa pienenä surviaissääsken munana melkein ikuisuuden, siltä se ainakin tuntuu. Eräänä päivänä alat kuitenkin tuntea outoa kutinaa raajoissasi. Tunnet, että on aika murtautua ulos munasi kuoresta. Rikot kuoren raajoillasi ja olet vapaa! (Yleisö rikkoo muovipussin ”raajoillaan”.) Sinusta on tullut surviaisen toukka!
Tunnet, kuinka märkää järvessä on (Suihkutellaan sumutinpullolla yleisön käsiä). Munan kuori on tähän asti suojannut sinua vedeltä, mutta nyt tunnet sen kaikkialla ympärilläsi. Pikku hiljaa siihenkin tottuu.
Tunnet kuitenkin olosi hyvin suojattomaksi vedessä. Ahaa! Mitäs kosteaa tässä vieressä on? Ojennat raajaasi ja huomaat, että vieressäsi on ihanaa liejua (Annetaan yleisön koskea liejua rasiassa). Päätät rakentaa siitä itsellesi suojaavan putken järven pohjalle. (Kiedotaan yleisö kankaaseen) Viereisissä putkissa asuu paljon kavereitasi.
Putkessa on mukava olla. Ruokakin tulee suuhusi kuin itsestään virtaavan veden mukana, ei tarvitse kuin heilutella päätä putken suulta ja availla suutaan. (Hivellään kasvoja heinällä tms.)
Vaikka putkessasi on turvallisen tuntuista, vaarojakin järvessä riittää. Varo! (Maiskutusta) Ahvenet saalistavat pahaa-aavistamattomia surviaisen toukkia järvien hämärissä vesissä.
Uusi
yleisö on työntänyt
kätensä muovipusseihin ja istuu alustoilla
piirissä.
Tunnet, että kuoresi on käynyt sinulle ahtaaksi. Kun yrität liikutella raajojasi, ne eivät mahdu kunnolla suoriksi. Ojentelet niitä ja vähitellen saat kuoresi revittyä rikki. (Yleisö murtautuu ulos pussista.). Ja voi ihmettä! Sinusta on tullut aikuinen surviaissääski! Huomaat, että sinulle on kasvanut siivet! (Yleisölle annetaan pahvit käsiin ”siiviksi”.) Innoissasi räpyttelet siivilläsi.
Tunnet, kuinka tuuli hyväilee kuortasi. (Huiskutellaan esim. istuinalustoilla yleisön kasvojen edessä) Lentelet innoissasi veden pinnan yläpuolella. Siipesi ovat kuitenkin vielä vähän kosteat, ja kun räpyttelet niillä, päällesi tippuu vettä (Suihkutetaan sumutinpullolla.).
Yhtäkkiä huomaat liikettä takanasi. Nälkäinen pääsky on huomannut sinut ja haluaa kantaa sinut herkkupalaksi poikasilleen. Räpyttelet kiivaasti siipiäsi (Yleisö räpyttelee pahvisiipiään), mutta et pääse pakenemaan riittävän nopeasti. Pääsky saa napattua siipesi suuhunsa! (Napataan toinen siivistä pois). Putoat veteen ja jäät odottamaan kalan suuta.
Oppiympäristö: Paikka,
jossa tehdään
maaötökkätutkimuksia
Henkilömäärä:
2-
Välineet: sokkoliinat
Hyönteisillä
on usein huono näköaisti tai ainakin erilainen kuin
ihmisillä.
Tehtävässä
jokainen ottaa itselleen parin ja toisen silmät sidotaan
liinalla.
Pari vie sokon kaverinsa tunnustelemaan jotain paikkaa
vähän
matkan päähän. Kun on palattu
lähtöpaikalle,
sokko poistaa siteen silmiltään ja
yrittää
löytää paikan, jota tunnusteli.
Oppiympäristö: Paikka,
jossa tehdään
maaötökkätutkimuksia
Henkilömäärä:10-
Osa
oppilaista on petolintuja, jotka syövät
metsänpohjan
hyönteisiä. Hyönteisiä
esittävät oppilaat
piiloutuvat sovitulle alueelle. Sovitun ajan
päästä
petolinnut saavat lähteä etsimään
hyönteisiä. Jokaiselta
”syömältään”
hyönteiseltä
lintu saa merkiksi esimerkiksi piipunrassinpätkän tai
värillisen kortin. Eniten hyönteisiä
syönyt lintu
voittaa. Syödyt hyönteiset palaavat
lähtöpaikalle,
kun petolintu on löytänyt sen.
Henkilömäärä: 8-
Opitaan eri eläinkuntien jalkojen lukumääristä.
Leikin
ohjaaja sanoo eläimiä ja osallistujat muodostavat
ryhmiä, joissa on yhtä monta jalkaa kuin
kyseisellä
eläimellä on. Esimerkiksi, jos ohjaaja sanoo karhu,
niin
osallistujat muodostavat mahdollisimman nopeasti kahden hengen
ryhmiä (hämähäkeillä on
kahdeksan jalkaa,
hyönteisillä kuusi, linnuilla kaksi
jne.).Tämän
jälkeen pyritään liikkumaan matkien
kyseistä
eläintä.
Lopuksi, ohjaaja
sanoo tuhatjalkainen
ja kaikki menevät samaan ryhmään.
Tuhatjalkaisena
kuljette pitkässä jonossa siten, että
pidätte
toisianne olkapäiltä kiinni. Koska olette
tuhatjalkainen, on
kaikilla muilla jonossa olevilla silmät kiinni paitsi jonon
ensimmäisellä. Kokeilkaa kuinka pitkän
matkan pystytte
kulkemaan tuhatjalkaisena ennen kuin se katkeaa.
Henkilömäärä:
2-
Välineet: pahviset kukat
Kimalaiset
ovat kevään tärkeimpiä
pölyttäjähyönteisiä.
Keväällä
kimalaiskuningattaret keräävät
kevätkukkien
siitepölyä ja mettä. kuningattaret
perustavat oman
kimalaisyhdyskunnan. Kuvitelkaa olevanne juuri horroksesta
heränneitä kimalaisia.
Lähiympäristöön
on piilotettu pahvikukkia, joita kimalaiset lähtevät
etsimään. Lopettakaa, kun mesimahanne on
täynnä ja
hädin tuskin pystytte lentämään.
Laskekaa lopuksi
saamanne saaliin määrä. Kuka
löysi eniten
mettä ruuakseen?
Oppiympäristö: Paikassa,
josta löytyy havunneulasia
Henkilömäärä:
6-
Ryhmissä rakennetaan muurahaispesää neulasista. Aluksi sovitaan pesien paikat. Sitten ryhdytään rakentamaan pesää siten, että jokainen saa kerrallaan kantaa pesäkekoon vain yhden neulasen kerrallaan. Rakentamisen jälkeen, joka voidaan toteuttaa myös kilpailuna, voitte miettiä kuinka hidasta puuhaa se olikaan. Jos olisitte muurahaisia, jaksaisitte nostaa itseänne 20 kertaa painavamman ilmaan. Kokeilkaa vielä nostaa kaverinne ilmaan.