Vesi ja lumi

Vesipisarat reissussa -leikki

Oppiympäristö: ulkona tai sisällä
Henkilömäärä:
15-
Välineet:
Pahvista tehdyt kuusi kylttiä (A4), joissa lukee pilvi, järvi, kasvi, eläin, ihminen ja suo. Kyltteihin kannattaa laittaa narut, joista ne saa kaulaan roikkumaan. Kyltit kannattaa laminoida tai päällystää kontaktimuovilla. Arvontakortit 5xpilvi, 5xjärvi, 5xkasvi, 5xeläin, 5xihminen ja 5xsuo voi tehdä myös pahvista laminoida tai päällystää kontaktimuovilla.

Tarkoituksena saada käsitys veden vaelluksesta maapallolla elottomasta luonnosta elolliseen.

Valitse leikkijöistä 6 henkilöä pitämään rasteja. Rastit ovat pilvi, järvi, kasvi, eläin, ihminen, suo. Jokainen rastin pitäjä saa kaulaansa roikkumaan omaa rastiaan kuvaavan kyltin. Lisäksi rastien pitäjille jaetaan arvontakortit, joissa on kaikkien muiden rastien paitsi heidän oman rastinsa nimet (eli esimerkiksi pilvirastin pitäjä saa järvi-, kasvi-, eläin-, ihminen- ja suokortit). Rastien pitäjät asettuvat seisomaan hajalleen leikkialueelle muutaman metrin päähän toisistaan.

Muut leikkijät ovat vesipisaroita, jotka lähtevät osallistumaan veden kiertokulkuun. He saavat aloittaa miltä rastilta tahansa ja heidän tavoitteenaan on kiertää kaikki rastit. Jokaisella rastilla he nostavat yhden arvontakortin, joka kertoo, mille rastille heidän on seuraavaksi mentävä. Leikkijä voi siis joutua kiertämään jotkin rastit useaan kertaan. Kaikki rastit kierrettyään he jäävät viimeiselle rastille. Lopuksi katsotaan, miten paljon vesipisaroita kullekin rastille tällä kertaa jäi ja jutellaan veden kiertokulusta – vesi kiertää jatkuvasti elottomasta luonnosta elolliseen ja vesimolekyylit saattavat jäädä pitkäksikin aikaa paikoilleen esim. jäätikköön sitoutuessaan. Osa meissä nyt olevasta vedestä on saattanut olla vaikkapa Pohjoisnavalla tai dinosauruksen verenkierrossa.

Päivä, jolloin vedet likaantuivat

Oppiympäristö: ulkona tai sisällä.
Välineet:
kaksi ämpäriä, joissa puhdasta vettä. Lisäksi tarvitset keltaista nestettä, vessapaperia, muroja, leivänmuruja, kahvia, hammastahnaa, shampoota, ”isoa hätää” varten esimerkiksi multaa, saippuaa, tiskiainetta, riisiä, öljyä, ketsuppia.

Havainnollistetaan sitä miten paljon likaa ja jätettä ihminen huuhtoo päivän aikana viemäreihinsä.

Vesiämpärin avulla kokeillaan millaiseksi päivän aikana käyttämämme vesi muuttuu, kun siihen lisätään aineita, joita päivittäin kaadamme viemäriin.
Kertoja kertoo tarinaa tavallisesta päivästä ja samalla laittaa toiseen ämpäriin tarinassa viemärin kautta huuhdottavat jätteet.  Aamupala, vessassa käynti, tiskaus, lounas, suihku, päivällinen, kahvitauko, käsienpesu, hampaiden pesu jne. Lopuksi verrataan ämpärin vettä, johon kaadettiin erilaisia aineita, siihen ämpäriin, jossa vesi on edelleen puhdasta. Mietitään mihin likaantunut vesi päätyy, miten se mahtaa puhdistua ja mitä aineita viemäriin saa kaataa ja mitä ei.

Tarina: 

Tänä aamuna heräsin kellon pirinään. Olin nukkunut sikeästi ja nähnyt unta siitä, että olin järvellä soutelemassa.. siitä tulikin mieleeni, että oli aika mennä vessaan.

Napsautin vessaan valot. Minulla olikin jo aika kova pissahätä (”Pissa”, vessapaperi). Vedin vessan ja kävelin keittiöön.

Äiti olikin jo keittänyt kahvia ja istui pöydän ääressä juomassa sitä. Otin kaapista muroja ja jääkaapista maitoa ja aloin syömään. Söin myös vähän voileipää. Istuin aika kauan pöydän vieressä ja tajusin yhtäkkiä, että oli melkein aika lähteä kouluun. Nostin nopeasti lautasen pesualtaaseen ja huuhdoin sen. Äitikin huuhtoi kahvikuppinsa (murot, leipä, kahvi). Kävin nopeasti vessassa pesemässä hampaat (hammastahna).

Koulussa olikin ihan sairaan siisti päivä, koska meillä oli luontokoulua. Iltapäivällä oli vielä liikuntaa. Likkatunnin jälkeen kävin suihkussa ja pesin hiukset. Shampoo vaahtosi viemäriaukon suulla ennen kuin lorisi viemärin imuun (shampoo).

Kun tulin kotiin, oli jo ihan hämärää. Kävin vessassa.. istuinkin siellä aika kauan. Vessapaperia kului (”iso hätä”, vessapaperi, ”pissa”). Pesin kädet huolellisesti, koska olin koulumatkalla tehnyt lumipalloja kuraisesta lumesta (saippua).

Meillä oli iltaruoaksi riisiä ja kanakastiketta. Äiti paistoi kananpalat pannulla öljyssä ja lisäsi kastikkeeseen ketsuppia. Riisi keitettiin kattilassa. Kun olimme syöneet, oli minun tiskivuoroni. Tiskasin päivällisastiat ja aamupalalta jääneet kupit ja lautaset. Tiskiaineesta tuli kiva vaahto (tiskiaine, riisi, öljy + ketsuppi).

Illalla pelasin isän kanssa sitä kivaa peliä ja katsoin vähän telkkaa. Lopuksi kävin vielä vessassa pissalla ja pesin hampaat (”pissa”, hammastahna). Kun kävin nukkumaan, kuulin, kuinka räntäsade läpsähteli ikkunaan.

Maapallon vedet – missä ne piilevätkään?

Oppiympäristö: Ulkona tai sisällä
Välineet:
10 litran ämpäri, jossa vettä, desilitramitta, teelusikka sekä neljä läpinäkyvää astiaa

Konkretisoidaan maapallon vesien jakautuminen eliöihin, järviin, pohjavesiin, jäätiköihin ja meriin.

Täytetään ämpäri (10 l) järvivedellä. Pyydetään kuulijat puolikaareen ämpärin ympärille. Ohjaaja kertoo, että ämpärissä on maapallon kaikki vedet. Ämpärin vieressä on neljä astia, jotka ovat vielä tyhjiä. Ensimmäiseen astiaan ohjaaja ottaa veden, joka on elävissä olennoissa. Vesipisara on tuskin näkyvä. Toiseksi vähiten vettä, vajaa teelusikallinen (0.03% maapallon vesistä), on järvissä, joissa ja soissa (otetaan erilleen ämpäristä). Pohjavesissä on 0,73 % vedestä, vajaa desi. Jäänä ja lumena on 1,75 % eli vajaa kaksi desiä. Tämän jälkeen voi kysyä yleisöltä, että missä tämä kaikki loppu vesi on, joka on vielä ämpärissä. Loppu vesi kuvaa sitä maapallon vesimäärää, joka on merissä.  97,5 % maapallon vesistä on merissä. Lopuksi voi vielä kerrata, että missä ne maapallon vedet piilevätkään.

Veden vaellus luonnossa – rastipolku

Oppiympäristö: ulkona maastossa, jossa vettä (pelkkä lätäkkökin riittää) ja metsää
Välineet:
Rastipolun kyltit, luupit, läpinäkyvä purkki (tai luupin ja läpinäkyvän purkin voi korvata mikropurkeilla), peili tai mikropurkkien kannet sekä pulloon vettä porakaivosta

Rastipolun tarkoituksena on lisätä ymmärrystä veden kulusta maapallolla ja siitä, että jokainen vesipisara maapallolla on käytetty moneen kertaan. Kiertäessään vesi puhdistuu aina uudestaan käyttökelpoiseksi.

Veden vaellus luonnossa –rastit voidaan kulkea muutaman henkilön ryhmissä. Rasteille viedään valmiiksi rastivälineet, mutta muuten rastit voivat olla kylmiä. Ohjaaja voi lähettää polulle lähtijät sopivin väliajoin.

1. Maapallon ilmakehässä on valtavasti vettä. Vesimolekyylit vaeltelevat vapaasti ilmakehän kerroksissa tuulten riepotellessa niitä ympäri maapalloa. Kun vesihöyry kohtaa tarpeeksi kylmää ilmaa, se tiivistyy pilviksi.

Tehtävä:
Katso taivaalle. Näetkö siellä vesihöyryn muodostamia pilviä? Korkealla (jopa 10 kilometrin korkeudessa) lipuvat kevyet, valkoiset pilvenhattarat saattavat olla muodostuneet myös jääkiteistä.

2. Kun ilma pilvien ympärillä kylmenee lisää, vesihöyry tiivistyy sadepisaroiksi. Ne putoavat ilmakerrosten halki jopa kilometrien matkan. Lopulta sadepisarat mätkähtävät maahan, kasvien pinnalle tai vesistöihin. Tai vaikka sinun kasvoillesi.

Tehtävä:
Etsi lähistöltä vesipisara (voit myös sulattaa lunta kädelläsi) ja katso sitä varovasti luupilla.

3. Maahan satavasta vedestä voi muodostua puroja ja lätäköitä. Osa lätäköiden vedestä haihtuu takaisin ilmaan, mutta osa imeytyy maahan. Vesipisarat pujottelevat maamurusten välistä yhä alemmas, kohti pohjavettä.

Tehtävä:
Ota vettä lätäköstä tai katso rastilla purkissa olevaa vettä. Lätäkköveden seassa on yleensä aina myös maahiukkasia ja ilmaa. Näetkö vedessä eläviä olentoja?

4. Suuri osa maahan imeytyneestä vedestä päätyy kasvien janoisten juurien sisälle. Metsässä maa on täynnä eri kasvien juuria. Sienet ovat varsinaisia vesi-imureita. Pienelläkin pinta-alalla saattaa risteillä miljoonia kilometrejä sienten ohuita rihmastoja.

Tehtävä:
Etsi lahonneiden puiden alta tai lahokantojen sisältä valkoisia sienirihmastoja. Katso niitä luupilla. Ohuimpia rihmoja et näe edes luupilla.

5. Sienten rihmastot ovat maan alla yhteydessä puiden juuriin. Sienen imemä vesi saattaakin jatkaa matkaansa puun juuressa. Lopulta se päätyy runkoon ja ylöspäin kohti puun oksia.

Tehtävä:
Hellepäivänä vesi voi nousta lehtipuun rungossa jopa 50 kilometrin tuntivauhdilla eli noin 14 m sekunnissa. Kuinka kauan arvelisit kestävän, että vesipisara nousee tämän puun juurelta latvaan?

6. Osa puun ottamasta vedestä hajoaa yhteyttämisessä, mutta osa siitä haihtuu takaisin ilmaan lehtien ilmaraoista. Kaikkien elävien olentojen, myös ihmisten hengityksen mukana haihtuu vettä. Vapautunut vesi kohoaa lämpimän ilman mukana aina vain ylöspäin.

Tehtävä:
Hengitä aivan lähellä peiliä. Näet peilin pinnassa vesihöyryä, joka tuli keuhkoistasi ulos puhaltamasi ilman mukana. Se tiivistyi kylmän peilin pintaan pieniksi pisaroiksi.

7. Kasveista ja eläimistä haihtuva vesi sataa taas aikanaan maahan. Kasvit imaisevat taas osan siitä, mutta osa sateesta imeytyy aina vain syvemmälle maahan. Matkalla sadevedessä oleva lika tarttuu hiekanjyvästen pinnalle ja vesi puhdistuu. Syvällä maassa hiekanjyvästen ja kivien väliin jäävät koloset ovat aivan täynnä vettä. Tätä kerrosta kutsutaan pohjavedeksi.

Tehtävä:
Tässä pullossa on pohjavettä, joka on nostettu porakaivosta 70 metrin syvyydestä. Avaa pullo ja haista vettä. Se on puhdasta ja raikasta.

8. Myös pohjavesi virtaa. Vesipisarat valuvat hitaasti hiekanjyvästen ym. maan seassa. Lopulta ne pulpahtavat taas pinnalle esim. lähteen tai suon kohdalla. Ihmiset kaivavat kaivonsa sellaisiin kohtiin, joissa pohjavesi ei ole kovin syvällä. Vesi vaihtuu kaivossa jatkuvasti, kun pohjavesi virtaa siitä pois seinämien läpi ja uutta valuu tilalle. 

Tehtävä:
Mieti, mihin kaikkeen ihminen tarvitsee vesihiukkasia. Mitä sellaista teet päiväsi aikana, johon tarvitset vettä?

9. Ihmisen juoma vesi imeytyy vatsasta verenkiertoon. Verestä vesi kulkee soluihin tai haihtuu ulos esim. hikenä.

Tehtävä:
Katso luupilla kädenselkääsi. Näetkö ne pienet reiät (huokoset), joista hikipisarat pääsevät ulos?

10. Hikenä ilmaan haihtunut vesi jatkaa taas kiertoansa luonnossa. Jokainen vesipisara maapallolla on käytetty moneen kertaan, samoin kaikki sinun juomasi vesi. Kiertäessään vesi puhdistuu aina uudestaan käyttökelpoiseksi. Juuri tässä pullossa voi olla muutama vesimolekyyli, jonka jokin dinosaurus on juonut.

Tehtävä:
Keksi jatkoa vesipisaran matkalle. Mihin ihmisen iholta haihtunut vesipisara voisi seuraavaksi päätyä?

Veden kiertokulku -rastipolku           

Oppiympäristö: Lumiseen aikaan talvella ulkona
Välineet:
purkissa lumihiutaleita, lumi, purkissa vettä, kuumaa vettä termospullossa, luupit

Rastipolulla havainnollistetaan veden kiertokulkua maapallolla.

Vellu Lumihiutaleen tarina

1. Minä olen Vellu Lumihiutale. Voit nähdä minut, jos kurkistat purkkini suurentavan kannen läpi. Putosin tähän tänä aamuna suuren koivun oksalta. Ajattelin huilata tässä vähän, koska olen viime aikoina kokenut hurjan seikkailun. Lähde mukaan, niin vien sinut katsomaan, mitä minulle tapahtui!

Tehtävä:
Katso, erotatko purkissa olevat
lumihiutaleet toisistaan. Mikä niistä on mielestäsi Vellu?

2. Kaverit ovat kertoneet, että kaikki alkoi jo tosi kauan sitten. Silloin nimeni oli vielä Vellu Vesipisara. Itse en oikein muista kaikkea. Olen nimittäin kierrellyt täällä jo monta miljoonaa vuotta. Muistan kuitenkin, mitä viime kesänä tapahtui. Oli kuuma kesäpäivä, mutta minä olin korkealla taivaalla tummassa sadepilvessä. Siellä oli tosi kylmää ja pimeää – olin ihan jäässä. Tarrasin kiinni muutamaan jäiseen kaveriini. Silloin meistä tuli niin painava möykky, että aloimme pudota kovaa vauhtia kohti maata.

Tehtävä: 
Tehkää ryhmästänne jäämurunen. Yksi on keskellä, toiset ottavat toisiaan käsistä kiinni ja kietoutuvat tiukasti keskimmäisen ympärille.

3. Matka alas oli pitkä. Putosimme yhä alaspäin, ja vähitellen ilma alkoi muuttua lämpimämmäksi. Mekin sulimme, ja meistä tuli vesipisara. Matka ei kestänyt kovin kauan, joten yhtäkkiä lätkähdimme maahan – juuri siinä, missä te nyt seisotte.

Tehtävä:
Ota käteesi hiukan lunta ja sulata se vedeksi. Pudota pisara sitten maahan.

4. Maa oli tosi märkää, ja lähdin liukumaan mäkeä alas kohti järveä. Minusta ja kavereistani tuli oikein puro! Vauhti oli kyllä paljon hitaampi kuin pilvestä pudotessani.

Tehtävä:
Juokse tai laske mäki. Kuvittele olevasi vesipisara purossa!

5. Järvessä tapasin ainaskin miljoona kaveriani. Siellä minä, Vellu Vesipisara, lilluin kavereitteni päällä, alla, vieressä ja välissä. Ja hauskaa oli!

Tehtävä:
Tässäkin purkissa on varmaan miljoona miljoonaa pientä Vellu Vesipisaraa. Ravistele purkkia niin näet, miten ne lilluvat yhdessä!

6. Olin järvessä melkein koko kesän. Aurinko lämmitti järven pintaa ja meillä vesipisaroilla oli mukavat oltavat. Yhtenä päivänä kuitenkin huomasin tulleeni paikkaan, jossa järven vesi lähtee virtaamaan jokea pitkin. Joki imaisi minutkin virtaansa, ja monta päivää törmäilin joen kiviin ja kaisloihin. Auts! Vihdoin vauhti hiljeni ja mulskahdin mereen. Vesi oli suolaista, ja minustakin tuli vähän suolainen.

Tehtävä:
Merivesi on vähän suolaista. Tässä purkissa näet, kuinka paljon suolaa on litrassa vettä. Uskaltaako joku maistaa suolavettä?

7. Kelluin meressä, ja aurinko lämmitti minua. Vähitellen tulin niin kevyeksi, että haihduin höyrynä ilmaan. Muutuin melkein näkymättömäksi ja nousin korkealle tuulen mukana.

Tehtävä:
Kaatakaa termospullosta kuumaa vettä mukiin. Näettekö, kuinka siitä  nouseehöyryä ilmaan. Samalla lailla auringon lämmittämästä merestä nousee vesihöyryä.

8. Koska olin hyvin, hyvin kevyt, pysyin ilmassa tosi kauan. Tuli syksy ja talvi, ja tuulet kuljettivat minua edestakaisin korkealla pilvien yläpuolella. Eräänä talvipäivänä aloin tuntea itseni vähän painavaksi. Olin joutunut pilven sisälle. Oli kylmää, ja minuun kasvoi jäisiä sakaroita, vähän kuin piikkejä. Lopulta olin niin painava, että aloin pudota hitaasti kohti maata. Leijailin yhä alaspäin kohti valkeaa hankea.

Tehtävä:
Tehkää ryhmästänne lumihiutale. Yksi seisoo keskellä ja on Vellu Vesipisara. Kuusi muuta ottaa häntä käsikynkästä kiinni, kolme oppilasta kummallekin puolelle. Loput ottavat jostakin ”sakarasta” kiinni. Kokeilkaa, osaatteko pyöriä kuin putoava lumihiutale!

9. Viimein putosin alas hangelle. Yksi sakaroistani taisi katketa pudotessa. Jäin hangelle makaamaan. Luulen, että joudun olemaan tässä kevääseen asti. Mutta keväällä taas tavataan, kun putoan sadepisarana niskaasi!

Tehtävä:
Nyt voit tutkia lumihiutaleita luupilla. Löydätkö lumihiutaletta, jolta olisi katkennut yksi sakara? Se voi olla juuri Vellu Lumihiutale!

Ihmissyöjäkasvit

Oppiympäristö: ulkona tai sisällä
Henkilömäärä:
10-
Välineet:
ämpäri, liinat silmien sidontaan, lusikoita leikkijämäärän mukaan

Leikkiä voidaan käyttää muun muassa alustuksena keskustelulle maapallon vesien jakautumisesta maapallolla ja makean veden riittävyydestä eri alueilla.

Osa leikkijöistä on ihmissyöjäkasveja, jotka vartioivat alueen ainoaa juotavaksi kelpaavaa vettä (ämpärissä). Kasveilta sidotaan silmät ja he asettuvat harvaan piiriin vesiämpärin ympärille. Muut leikkijät yrittävät varastaa ämpäristä vettä esim. lusikoilla niin, etteivät kasvit saa heitä käsillään kiinni. Kasvit seisovat koko ajan samassa paikassa, mutta saavat liikuttaa käsiään ja kumartua. Jonkin ajan kuluttua vaihdetaan puolia ja kuljetettu vesi mitataan.

Sateen tekeminen

Oppiympäristö: Lumiseen aikaan talvella ulkona
Välineet:
Lasipurkki, muovikelmua, kuumaa vettä, kumilenkki, lunta tai jäätä sekä esimerkiksi tragia veden lämmitykseen

Kaadetaan suurehkoon lasipurkkiin kuumaa vettä niin, että purkki tulee noin puolilleen vettä. Tämän jälkeen laitetaan purkin päälle muovikalvo esimerkiksi kumilenkillä kiinni. Kelmun päälle nostetaan lunta tai jäätä. Höyrystyvä vesi tiivistyy kylmälle kalvolle ja putoilee pisaroina alas.

Lumitutkimuksia

Lunta voi tukia useammasta näkökulmasta. Voidaan tutkia lumikiteiden eri rakenteita, lumipeitteen ominaisuuksia tai vaikkapa lumen puhtautta.

1. Lumihiutaleet

Oppiympäristö: Lumiseen aikaan talvella  ulkona
Välineet:
Lumenpyydystimet, jotka ovat tummasta pahvista leikattuja levyjä ja luupit

Lumikiteiden muodot erottuvat parhaiten tutkimalla niitä tummaa alustaa vasten. Lumenpyydystimien päälle voi pyydystää satavaa lunta suoraan ilmasta, varistella sitä puiden oksilta tai kaapaista sitä pyydystimen päälle hangelta. Lumenpyydystimen päälle voi asettaa luupin, jolloin myös yksityiskohdat erottuvat.

Tutkikaa, millaisia lumikiteitä löydätte luonnosta retkipäivänä. Oksilla voi olla erilaisia kiteitä kuin hangen alla, lumisateessakin saattaa olla erilaisia kiteitä sekaisin.
kia. 

2. Lumimittauksia

Oppiympäristö: Lumiseen aikaan talvella ulkona
Välineet:
Mittakeppi, lämpötilamittari sekä trangia

Mitataan lumipeitteen paksuus muutamasta kohdasta. Lumipeitteen paksuudelle voidaan laskea keskiarvo ja muita tunnuslukuja. Selvitetään lämpötila lumen pinnassa ja maanrajassa ja pohditaan lämpötilaerojen merkitystä eläimille. Lumen vesipitoisuus voidaan selvittää sulattamalla 1 litra lunta trangialla. Lumen sulattamiseen kuluu aikaa noin 20 minuuttia.

3.    Miten puhdasta lumi onkaan?

Oppiympäristö: Lumiseen aikaan talvella ulkona
Välineet:
Lunta, suodatinpusseja, luupit ja kuumaa vettä

Laitetaan puhdasta ja vähemmän puhdasta lunta kahvinsuodattimeen ja sulatetaan se kuuman veden avulla suodatinpaperin läpi. Käytetyn suodatinpaperin voi leikata kappaleiksi saksilla ja tutkia luupilla, mitä paperiin on jäänyt (lumihiutaleiden ytimiä + muita epäpuhtauksia). Yleensä paperille jää ainakin nokihiukkasia. Maasta otetusta lumessa löytyy usein hiekkaa, siitepölyä, karvoja ja puista irronneita roskia.

Näin syntyy lumihiutale 

Oppiympäristö: Lumiseen aikaan talvella ulkona
Henkilömäärä:13-

Lumihiutaleen kuusisärmäinen tai –sakarainen muoto on jokaiselle tuttu. Tämä leikki havainnollistaa lumihiutaleen syntymistä vesihöyryn jäätyessä.

Yksi leikkijöistä on noki- tai pölyhiukkanen, jonka ympärille kide muodostuu. Hän seisoo keskellä kädet lantiollaan.

Kuusi muuta leikkijää muodostaa kuuden haaran alut. He asettuvat seisomaan keskellä olijan ympärille siten, että kaikkien kasvot ovat myötäpäivään. Kaksi heistä tarttuu toisiaan oikeista käsistä keskellä seisovan vasemman kainalon alta. Kolmas tarttuu keskellä olijan oikeaan kyynärtaipeeseen. Toiset kolme toimivat samoin keskellä olijan oikealla puolella.

Nyt kunkin haaran päähän voi asettua lisää leikkijöitä. Haarat voivat myös haarautua edelleen.

Kun lumihiutale on koossa, se alkaa pudota ilmakerrosten halki. Ihmisistä koottu lumihiutale alkaa pyöriä keskipisteensä ympäri. Keskellä olija siis talloo paikallaan kääntyen hitaasti, sakaroissa olijat kävelevät eteenpäin kiertäen häntä. Lumihiutale voi myös pyöriä villimmin, jolloin uloimpana olijat joutuvat jo juoksemaan. Tällöin sakaroita voi katketa (kun otteet irtoavat) – sama voi tapahtua oikealle lumihiutaleelle tuulisella säällä ja sakeassa lumipyryssä. Jos ilma lämpenee, lumihiutale voi painua kokoon (alkaa sulaa) – tällöin sakaroissa olijat pakkautuvat tiiviimmin keskellä olijan ympärille, pieneksi mytyksi.

Lumiruno

Oppiympäristö: Ulkona ja sisällä
Välineet:
Lumea kuvaavat sanat, kirjoitusvälineet

Pyydä osallistujia sanomaan ulkona oltaessa sanoja, joita heille tulee lumesta mieleen. Voit kerätä erikseen substantiiveja, adjektiiveja ja verbejä. Sanoista kirjoitetaan myöhemmin sisätiloissa juuri sen päivän lunta kuvaava runo. Voit kirjoittaa sanat esimerkiksi kalvolle ja heijastaa valkokankaalle. Pyydä osallistujia kirjoittamaan runo siten, että käyttävät esimerkiksi viittä haluamaansa listan sanaa ja lisäävät siihen tarvittavan määrän muita.

Kuurankukkakoe

Oppiympäristö: Ulkona, kun on ainakin 10 astetta pakkasta
Välineet:
Kannelliset lasipurkit, joihin on kannet sekä kiehuvan kuumaa vettä

Jos pakkasta on riittävästi voidaan tehdä kuurankukkakoe. Kuurankukat (huurre) syntyvät vesihöyryn (ilmankosteuden) tiivistyessä kylmään pintaan, esim. lasiin. Kurankukkia voi yrittää tehdä laittamalla lasipurkkiin tilkkasen kiehuvan kuumaa vettä. Vedestä haihtuva höyry tiivistyy kylmää lasia vasten muodostaen kukkamaisia kuvioita. Myös pohjalle voi muodostua kauniita jääkiteitä.

Vesitippa kaadetaan lasipurkkeihin, kannet suljetaan heti ja purkit laitetaan kylmään paikkaan (esim. lumihankeen) odottamaan. Parin tunnin päästä niihin pitäisi olla muodostunut kuurankukka.

Pantomiimit sääilmiöistä

Oppiympäristö: Sisällä tai ulkona
Henkilömäärä:
4-
Välineet:
Sääilmiölaput

Esitetään muille pareittain pantomiimina eri sääilmiöitä. Oikean vastauksen jälkeen esittäjät kertovat oman sääilmiönsä tunnusomaiset piirteet.

SUMU
Sumu on maanpinnalle muodostunut pilvi.
Ilmankosteus on 100 %.
Et näe eteesi kuin metrin päähän,
on hyvin kosteaa, saatat eksyä tutullakin paikalla.

UKKOSKUURO
Ennen kuuron alkamista kuuluu kaukaa jylinää.
Mustat pilvet lähestyvät, ja vähitellen alkaa salamoida ja jylistä
Ilma viilenee, ja usein alkaa sataa rajusti.
Salamat saattavat iskeä lähelle, ja on viisainta mennä suojaan esim. taloon tai autoon.

RAEKUURO
Ensin voi sataa hiukan tai olla vain pilvistä. Yhtäkkiä alkaa sataa pieniä jääkiteitä, rakeita.
Rakeet voivat joissain maissa olla kananmunan kokoisia.
Ne sattuvat osuessaan iholle. Kasvit voivat mennä lakoon ja lehdet irtoilla ja repeillä.

PAUKKUPAKKANEN
Suomessa voi olla jopa yli –40 asteen pakkasia.
Tavallinen talvisää on n. –5 - -25 astetta.
Paukkupakkasiksi sanotaan erikoisen kovia pakkasia, alle –25 asteen lämpötiloja.
Ulkona ei voi olla kovin kauan. Kasvot paleltuvat helposti. On pakko liikkua, että pysyisi lämpimänä.

HIRMUMYRSKY
Hirmumyrsky on niin kova tuuli, että se tuhoaa rakennukset kokonaan (yli 64 m/s).
Hirmumyrskyltä voi suojautua menemällä esim. kellariin tai luolaan.
Kaikki irtonainen tavara (esim. lelut ja työkalut pihalta, autot ja kotieläimet) voivat lentää tiehensä.
Näkyvyys on erittäin huono.

LEPPEÄ KESÄPÄIVÄ
On noin +20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa.
Tuulee ihan vähän, siten, ettei tule liian kuuma.
Voi pukeutua shortseihin ja T-paitaan ja kävellä paljain jaloin nurmikolla.

KOVA HELLE
Helle on silloin, kun on yli +25 astetta lämmintä.
Kävellessä tulee helposti hiki.
Tekee mieli uimaan tai suihkuun.
On pakko juoda paljon.
Auringossa palaa helposti tai voi saada auringonpistoksen.

Takaisin