Metsä

Metsän aarteiden etsintä

Oppiympäristö: metsä
Välineet: Metsästä löydettäviä asioita, kuten käpy, sammalta, kaarnaa, kivi, sieni, kasvin osia jne.

Tavoitteena on havainnointikyvyn kehittyminen.

Lapsille näytetään esimerkiksi kymmentä metsästä kerättyä esinettä hetken aikaa. Tämän jälkeen esineet peitetään liinalla, jonka jälkeen lapset yrittävät etsiä metsästä itselleen samanlaiset esineet. Alkuperäiset esineet paljastetaan yksi kerrallaan ja jokaisesta niistä kerrotaan tarina. Verrataan, ketkä ovat löytäneet mahdollisimman samanlaiset esineet kuin liinalla olevat. Voidaan vielä toistaa etsintä, jolloin muistaminen paranee merkittävästi.

Puun värien kerääminen

Oppiympäristö: metsä
Välineet: hiekkapaperiliuskat osallistujille

Tehtävän avulla havainnoidaan puun piirteitä eri värien avulla.

Jokainen lapsista valitsee itselleen yhden puun. Lapset yrittävät löytää puista mahdollisimman monta erilaista värisävyä. Värisävyt otetaan talteen hankaamalla värikästä kohtaa hiekkapaperiliuskalla. Katsotaan löytöjä ja arvaillaan, mistä oudot värit ovat löytyneet.

Päivää, olen koivu

Oppiympäristö: metsä
Henkilömäärä: 5-
Välineet: puiden lehtiä tai lehtiä esittävät kuvakortit

Opitaan tunnistamaan eri puulajien lehtiä.

Jaa jokaiselle oppilaalle jonkin puun lehti tai neulanen (syksyllä) tai niitä esittävä kuvakortti (jos pudonneita lehtiä/neulasia ei löydy riittävästi). Useammalla oppilaalla voi olla saman puun lehti tai neulanen. Varmista, että kaikki tietävät, minkä lajin lehti/neulanen heillä on. Kerro heille, että he saavat uuden sukunimen kädessään olevan lehden mukaan.

Pyydä oppilaita kiertelemään toistensa seassa ja kättelemällä esittäytymään toisilleen uudella nimellään. Esittäytyessään he sanovat esimerkiksi ”Hei, minä olen Maija Mänty” Toinen vastaa samalla tavoin. Kun näin on tehty jonkin aikaa, niin leikkiä muutetaan hieman. Käteltyään leikkijät vaihtavat lehtiä/neulasia keskenään ja saavat siten joka kättelykerralla uuden sukunimen. He jatkavat kiertelyä ja esittäytyvät seuraavalla kerralla saamansa uuden lajin nimellä. Leikkiä jatketaan kunnes jokaisella leikkijällä on ollut kaikki leikissä mukana olevat lajit. Lopuksi voidaan tarkistaa, että lajien nimet ovat säilyneet oikeina – pyydä esim. kaikkia tammia kokoontumaan yhteen ja näyttämään lehtensä toisilleen. Oliko kaikilla oikea tammen lehti?

Lopuksi jokainen puuryhmä voi vielä miettiä mitä heille tulee omasta puulajistaan mieleen. Mihin sitä käytetään, liittyykö puuhun joitain uskomuksia jne. Ryhmä voi kertoa sitten muille omasta puustaan.

Tutustu puuhun – sokkotalutus

Oppiympäristö: metsä
Henkilömäärä: 2-
Välineet: sokkoliinat

Leikki auttaa kiinnittämään huomiota paikalla kasvavien puiden yksilöllisiin piirteisiin ja maaston muotoihin ja tuntumaan.

Jaa oppilaat pareihin – voit esim. pyytää heitä etsimään itselleen luotettavan ja varmajalkaisen parin. Toiselta parista sidotaan silmät. Toinen johdattaa sokon turvallisella otteella (esim. pujottamalla oikean kätensä sokon vasemman kyynärtaipeen alitse ja tarttumalla tätä kädestä) mutkittelevaa reittiä jonkin puun luokse. Sokko saa rauhassa tunnustella valittua puuta ja sen ympäristöä, kunnes uskoo tunnistavansa sen kaikkien muiden puiden joukosta. Sokko tunnustelee puun pintaa, tunnustelee löytyykö oksia, kokeilee puun paksuutta sekä kurkottelee ympärilleen löytääkseen mahdollisesti muita lähellä kasvavia puita. Näkevä johdattaa sokon takaisin lähtöpaikalle, jossa siteen saa ottaa silmiltä. Nyt sokko yrittää löytää tunnustelemansa puun näköaistinsa perusteella. Pari voi auttaa esim. antamalla vihjeitä oikeasta suunnasta. Kun puu on löytynyt, osia vaihdetaan.

Tehdään puu! (Mukaillen Joseph Cornellia)

Oppiympäristö: metsä
Henkilömäärä: 15-

Toiminnallisen leikin avulla opitaan puun eri osat ja niiden tehtävät.

Tässä tehtävässä oppilaista muodostetaan kuvitteellisen puun malli, jossa ovat lehtiä lukuun ottamatta mukana kaikki puun tärkeät toiminnalliset osat.

Pyydä oppilaistasi vapaaehtoisia kuhunkin rooliin, kerro heidän roolinsa ja tehtävänsä ja ohjaa heidät sopivaan asentoon. Voit muutella oppilasmääriä siten, että jokaiselle oppilaalle riittää tehtävä ja kaikkiin rooleihin riittää oppilaita.
Sydänpuu: kaksi pitkää oppilasta seisoo tukevasti selät vastakkain. Sydänpuu tukee puuta.
Pääjuuri: 4 oppilasta istuu kasvot ulospäin sydänpuun ympärillä. Pääjuuri ottaa vettä maasta ja pitää puun pystyssä myrskylläkin. Voi kasvaa jopa 15 m syvyyteen.
Versojuuret: ainakin 4 pitkätukkaista oppilasta makaa maassa pääjuurien lomassa pää ulospäin, hiukset ovat hiusjuuria. Hiusjuuret ottavat maasta tehokkaasti vettä. Harjoitellaan veden imemistä: hiusjuuret ja pääjuuri päästävät imemisääniä.
Puusolukko (ksyleemi): 4 oppilasta sydänpuun ympärille katse sisäänpäin. Puusolukko kuljettaa vettä juurista puun muihin osiin. Harjoitellaan kuljetusta: kädet heilahtavat ylös ja huudetaan “huiiiii“.
Nila/jälsi: 4 oppilasta katse ulospäin puusolukon ympärille. Jällessä tapahtuu puun paksuuskasvu ja nila kuljettaa ravintoaineita lehdistä puun muihin osiin. Harjoitellaan ruoan valmistusta: Kädet ylös (auringon valon ottamista), sitten huudetaan “hoooooooo“ ja mennään kyykkyyn kädet maata kohti.
Kuori: Loput oppilaat asettuvat muiden ympärille kädet koukussa, kasvot ulospäin. Kuori puolustaa puuta taudeilta, ilmansaasteilta ja tulelta. Leikin vetäjä voi yrittää tunkeutua läpi, kuori puolustautuu nostamalla kyynärpäät ylös.

Lopuksi käydään läpi kaikkien osien tehtävät.

Puupuhe (Mukaillen Joseph Cornellia)

Oppiympäristö: metsä

Pyydä osallistujia etsimään itselleen mukava paikka, jossa voivat seistä esim. puun runkoon nojaten. Pyydä heitä sulkemaan silmänsä ja tekemään ohjeittesi mukaan, kuvitellen olevansa puu.

PUUPUHE
Cornell, suom. Virpi Paija

”Puut ovat hyvin tärkeitä Maan elämälle. Ne tuottavat suuren osan maailman hapesta. Ne pidättävät maata paikallaan ja estävät eroosiota. Ne tuottavat ravintoa ja antavat suojaa lukemattomille eläimille. Ne lämmittävät lähiympäristöään talvella ja viilentävät sitä kesällä varjollaan. Puut kiehtovat meitä ajatuksillaan kauneudesta, jaloudesta, vahvuudesta, vakaudesta.

Kuvittele silmät suljettuna itsesi kävelemään metsään, jossa kasvaa suuria puita (tauko). Nyt tulet juuri metsän keskelle. Pysähdy, tunne, kuinka sinusta tulee yksi tämän metsän suurista puista.

Seiso tukevasti pienessä haara-asennossa ja tunne, kuinka pääjuuresi alkaa kasvaa alaspäin olkapäistäsi. Tunne, kuinka se menee yhä alemmaksi kylkiesi läpi, polviesi läpi, nilkkojesi läpi, kantapäittesi läpi syvälle allasi olevaan maaperään. Pääjuuresi kulkee mullan, hiekan ja soran läpi alaspäin, kaivautuen maahan usean metrin verran (tauko).

Nyt aloitat sivujuurten kasvattamisen kaikkiin ilmansuuntiin allasi, aivan maaperän pinnan alapuolella. Kasvata niitä vasemmalle, oikealle, eteesi, taaksesi. Levitä juuria useita metrejä rungostasi eteenpäin (tauko).

Heilu hieman eteen ja taakse. Tunne, kuinka tiukasti olet juurtunut maahan (tauko). Katsele mielessäsi vahvaa runkoasi ja näe, kuinka suuri ja korkea olet (tauko). Onko kaarnasi sileä vai karkea? Onko se tumma vai vaalea? Löytyykö sieltä hyönteisiä (tauko)?

Nyt seuraa runkoasi ylöspäin ja ylöspäin kunnes tulet suurimmille oksillesi. Seuraa yhtä ja katsele, kuinka se jakautuu yhä pienemmiksi haaroiksi, jotka kurkottaa kohti taivaan sineä.

Millaiset lehdet sinulla on? Ovatko ne suuret ja liuskaiset, pienet ja pyöreät vai neulamaiset?

Ime energiaa auringon lämpimistä säteistä. Ota se lehtiisi ja tee ravintoa käyttäen auringonvaloa, ilmaa ja vettä jota olet nostanut juurillasi maasta. Lähetä lehdissä alemmas, koko matkan juuriisi asti. Varastoi se sinne. Kevät on kasvun, kesä ravinnon varastoinnin aikaa.

Tunne, kuinka kosteus nousee juurikarvoistasi juurten kautta runkoon, oksiin, lehtiin – ensin pieninä puroina, sitten suurempina virtoina, kunnes lopulta se haihtuu lehdiltä kosteuttaen ilmaa ympärillään ja koko ilmakehää…”

Vauhdikas puuhippa

Oppiympäristö: metsä
Henkilömäärä: 10-
Välineet: värikkäitä nauhoja

Merkitse värikkäällä huivilla tai nauhalla muutama puu ”turviksi”. Yksi leikkijöistä on hippa, muut yrittävät paeta tätä. Merkityt puut ovat turvia, joissa voi kuitenkin olla korkeintaan kaksi henkilöä samaan aikaan. Turvassa olijoiden on pidettävä puusta koko ajan kiinni. Jos samaan puuhun tulee turvaan kolmas leikkijä, kauimmin turvassa olleen on lähdettävä turvasta pois. Hippa alkaa jahdata leikkijöitä. Jos hänen jahtaamansa leikkijä menee turvaan, hippa voi yrittää napata turvasta pois lähtevän leikkijän. Kiinni jäävästä leikkijästä tulee uusi hippa.

Viesti puulle

Oppiympäristö: metsä
Välineet: kirjoitusalustat, kynät ja paperia

Rauhallisempi tehtävä on viestin kirjoittaminen puulle. Viestin puulle voi kirjoittaa retken lopuksi, jolloin kertaantuu asioita, joita metsäretkellä on opeteltu. Pyydä jokaista osallistujaa valitsemaan itselleen oma puu. Jaa heille istuinalusta, kynä ja paperinpala ja pyydä heitä istumaan oman puunsa juurelle ja kirjoittamaan sille kirjeen, jotain, mitä haluaisi puulle sanoa. Viestissä voi olla esim. pyyntö tai kiitoksia puulle, kysymys tai vaikkapa runo. Kun viestit ovat valmiita, ne voidaan lukea yhdessä ääneen.

Metsän eliöt

Oppiympäristö: metsä
Henkilömäärä: 2-
Välineet: kirjoitusalustat, kynät ja paperia

Eläydytään metsän eliöiden asemaan.

Eliön haastattelu: Oppilaat valitsevat ryhmissä jonkin tässä metsässä asuvan eliön ja ”haastattelevat” sitä. He siis kuvittelevat, miltä eliöstä tuntuisi jos sen kotimetsä hakattaisiin ja mitä se kertoisi siitä sanomalehden toimittajalle.

Päivän lööppi: Työtä voidaan jatkaa luokassa, jossa ryhmät työstävät haastattelustaan myyvän lehtiotsikon. Lööpit luetaan ja laitetaan esille. Jokainen oppilas saa äänestää mielestään mielenkiintoisinta lööppiä (minkä lehden ostaisi) liimaamalla siihen esimerkiksi tarrapalan.

Puututkimuksia

Oppiympäristö: metsä
Välineet: luupit

1. Oksatutkimus

Tutkija valitsee yhden havupuun oksan, johon ylettyy maasta käsin (mieluiten pienehkön oksan esim. kuusentaimesta). Tehtävänä on määrittää, kuinka monta vuosikasvainta oksassa on. Vuosikasvaimia on yksi enemmän kuin oksan päärangassa on haarautumiskohtia (ks. kuva). Vuosikasvaimet voi siis laskea seuraamalla sitä oksanrankaa, joka lähtee rungosta ja päättyy oksan kärkeen.

Seuraavaksi tutkija arvioi, miten tiheässä neulasia kasvaa oksan kärjessä ja kolmanneksi uusimmassa vuosikasvaimessa. Tiheyttä kannattaa arvioida suhteessa koko puun neulasiin, esim. katsoa, miltä näyttävät kaikkein tiheimmät ja harvimmat osat ja verrata tutkimuskohteita niihin.

2. Luuppitutkimus

Tutkija valitsee jälleen havupuun oksan, johon ylettyy maasta käsin. Hän tutkii neulasia lähemmin luupilla ja arvioi, kuinka hyväkuntoisia neulaset ovat. Neulasvaurioista kertovat mm. kellertävät ja harmaat laikut neulasella. Neulasen yhteyttämistä saattaa myös häiritä neulaselle kertynyt hieta ja pöly, jonka määrä arvioidaan myös.

3. Vesipisaratesti

Tutkija ottaa eri oksista yhteensä kymmenen männyn neulasta. Neulasia pidetään pystyasennossa ja jokaiselle niistä pudotetaan vesipisara toiseen päähän. Neulasta kallistamalla yritetään saada pisara valumaan neulasta myöten kohti toista päätä. Jos neulasta peittävä ja suojaava vahakerros on ehyt, vesipisara valuu pois ehjänä, kastelematta neulasta. Jos vahakerros on vaurioitunut, pisara leviää neulaselle eikä valu hyvin vaan ”tarttuu” neulasen pintaan. Terveeltä neulaselta pisara siis putoaa sutjakkaasti pois, huonokuntoiselle se leviää.

4. Iän arviointi

Havupuiden kasvutavan vuoksi niiden ikä on helppo arvioida. Joka vuosi mänty ja kuusi kasvattavat latvaansa ja oksien kärkiin uudet vuosikasvaimet. Männyllä vuosikasvaimet sojottavat eri suuntiin, kuusen oksista muodostuu ”litteämpiä” kun vuosikasvaimet lähtevät yleensä vain kolmeen eri suuntaan, eteenpäin ja kahdelle sivulle.

Kuusen tai männyn iän voi siis laskea laskemalla ne kohdat rungolla, joissa oksat haarautuvat rungosta. Arvioitaessa ei siis lasketa yksittäisiä oksia, vaan niitä kotia, joissa oksat kasvavat samalla korkeudella puun rungolla. Jos kyseessä on suuri puu, osa oksista saattaa varsinkin alhaalta olla kuollut ja katkennut, joten rungon alaosan osuus iästä on arvioitava. Esim. jos oksaton rungon osa on yhtä pitkä kuin korkeammalla oleva pätkä, jossa on kymmenen vuosikasvainta, oksattoman osan iäksi voi arvioida kymmenen vuotta.

5. Puun pituuden arviointi

Suuret metsäpuut saattavat olla esim. 30 metriä korkeita. Niiden pituuden mittaaminen mitalla on silloin melkein mahdotonta ilman, että puuta kaadettaisiin. Pituuden voi kuitenkin arvioida melko tarkasti seuraavalla menetelmällä:

Valitkaa pareittain yksi puu. Toinen parista menee seisomaan puun juurelle, toinen kauemmas puusta. Kauempana seisova pitelee kynää niin kaukana itsestään, että se näyttää yhtä pitkältä kuin mitattava puu. Sitten hän kallistaa kynää niin, että se on vaakasuorassa, toinen pää puun juurella. Toinen parista lähtee kävelemään poispäin puusta, ja kynän pitelijä pyytää häntä pysähtymään sitten, kun hän näyttää kävelleen kynän mittaisen matkan päähän puusta. Puun pituus on siten sama kuin kävelijän etäisyys puusta, ja sen voi arvioida esim. askelmitalla (harppomalla noin metrin mittaisia askelia) tai vaikkapa mitallakin.

Kokki Klorofylli

Oppiympäristö: suuren puun juurella

Opitaan sadun avulla ymmärtämään puiden yhteyttämisestä.

Menkää istumaan suuren tammen juurelle. Voitte myös valita jonkin muun puulajin ja vaihtaa sitten satuun tämän puun. Tarina voi alkaa.

Oletko koskaan miettinyt, mistä kaikki maailman ruoka tulee? Minäpä tiedän. Auringosta. Me vihreät kasvit osaamme tehdä ruokaa auringonsäteistä. Sitä kutsutaan yhteyttämiseksi. Me elämme ja kasvamme auringon voimalla. Sitten jotkut eläimet ja te ihmiset syötte meitä ja saatte meistä ruokaa. Mutta auringosta se kaikki ruoka on kuitenkin lähtöisin. Minunkin lehdissäni on klorofylli – nimistä ainetta, jonka avulla osaan yhteyttää auringon säteistä sokeria

Kerronpa teille sadun Kokki Klorofyllistä

Olipa kerran pikkuinen, vihreä kokki, joka asui suuressa tammessa. Kokin nimi oli Kokki Klorofylli. Sillä oli pieni, vihreä keittiö suuren tammen kaikkein ylimmässä lehdessä. Kokki Klorofylli oli tammelle hirmuisen tärkeä, sillä sen tehtävänä oli tehdä puulle ruokaa ilmasta ja vedestä auringon säteiden avulla.

Aina aamuisin Kokki Klorofylli heräsi siihen, että hiilipojat koputtivat sen vihreän keittiön ikkunoihin. Kokki Klorofylli päästi hiilipojat sisälle ja paimensi ne suureen kattilaansa. Pian keittiön katosta alkoi kuulua kohinaa. Vesihän siellä kohisi suurissa vihreissä putkissa. Kokki Klorofylli lurautti kattilaansa reilun annoksen vettä ja nosti kattilan ikkunalaudalle kiehumaan.

Auringon säteet osuivat kattilaan ja pian se alkoi pihistä ja porista. Kattilasta nousi ihanan raikasta ilmaa, ja kokki nuuhki sitä ihastuksissaan. Sitten hän tuuletti raikkaan ilman pois lehtikeittiöstään. Kun kattila oli aikansa kiehunut auringon lämmössä, Kokki Klorofylli kurkisti kattilan pohjalle. Arvatkaa, mitä siellä oli! Paksua, makeaa sokerilientä! Se oli suuren tammen lempiruokaa. Kokki kuulikin jo tammen oksista ja rungosta kovaa kurinaa, koska tammella oli niin nälkä. Se kippasi sokeriliemet lehtikeittiön lattiassa olevaan aukkoon – ja aloitti urakkansa taas alusta. Vasta illalla kun aurinko laski, kokki Klorofylli pääsi lepäämään ja kävi nukkumaan.

Puujumppa (Nummi, E.: Puistonystävän puistokoulu)

Oppiympäristö: metsä
Henkilömäärä: 2-

Tutustutaan puun elintoimintoihin hauskalla puujumpalla. Jumpasta voi tehdä osia eri vuodenaikojen mukaan ja aina välillä koko jumpan.

Otetaan käsivarrenmitalliset tilaa. Aikuinen alkaa puhua eläytyen ja näyttää, miten toimitaan:

"Kuvitelkaa että meidät taiotaan puiksi. SVIUH! Yhtäkkiä varpaat alkavat kasvaa, Työntyvät syvälle maan sisään ja haarautuvat juuriksi. Emme enää voi kävellä. Kätemme jäykistyvät oksiksi (oksia kannattaa roikottaa aika alhaalla, etteivät kädet väsy).

On kevättalvi. Olemme olleet talvilevossa. Meillä ei ole lehtiä (käsiä pidetään nyrkissä, silmät ovat kiinni). Tunnemme, miten aurinko alkaa lämmittää. Maa täyttyy vedellä, koska lumet sulavat. Huomaamme, että meillä on kova jano. Alamme imeä juurillamme vettä maasta (varpaita kipristellään) SLURP, SLURP, SLURP. Oksiemme päissä olevat silmut alkavat turvota. Silmuista alkaa työntyä ulos pieniä, ryppyisiä lehtiä ( lehdet kasvavat käsistä isommiksi ja isommiksi). Valmiilla lehdillämme alamme ottaa talteen auringonvoimaa (huojutaan hiukan ja otetaan aurinkoa kiinni viherhiukkasilla). Näin valmistamme itselle ravintoa. Ravinto valuu alas puun jokaiseen kohtaan, aina juuren kärkiin asti. WHUUUM! (notkahdetaan nopeasti kyykkyyn, toistetaan pari kertaa).

Kesän aikana kasvamme pituutta (nousu varpaisille) ja paksuutta (pullistetaan mahaa ja poskia) Annamme ihmisille ja eläimille hengitysilmaa (huojuntaa ja suhinaa). Meissä pörrää mehiläisiä ja lintuja ruokailemassa ( tehdään hyönteisten ja lintujen ääniä suulla). Kukimme, siemenet valmistuvat ja putoavat maahan. TRIT, TRIT, TRIT.

Tunnemme, kuinka ilma alkaa viiletä. Valon määrä vähenee, on hankala tehdä ruokaa. Linnut lentävät oksiltamme etelään. Imemme lehdistä kaiken vihreän värin ja ravinnon sisäämme ( sisäänpäin imeviä ääniä). Vihreän alta paljastuu keltaista, punaista , oranssia. Tulee hirmuinen syysmyrsky. Huojumme, huojumme huojumme ja vanhimmat meistä ehkä katkeavat! Kaikki lehdet putoavat ( tehdään käsillä putoavien lehtien liikkeitä ja mennään ihan kyykkyyn).

Sitten leikimme, että olemme lehden alle jäänyt kastemato, joka alkaa syödä lehtiä ja vetelee niitä maan alle ravinnokseen. NAMS; MAMS; SLURP; ROUSK; MAISK: Nousemme taas puiksi. Pakkaset tulevat ja viimeinenkin lehti putoaa ( näytetään toisella kädellä, miten lehti leijuu alas). Puu vaipuu talvilepoon odottamaan uutta kevättä (silmät kiinni)."

Takaisin