Kevät

Kevään Silmu – kilpailu

Oppiympäristö: ulkona metsässä tai puistossa, missä on eri puulajien silmuja tutkittavaksi
Välineet: merkkaus nauhaa, puiden talvisilmujen kuvat, luupit (eivät välttämättömät)

Osallistujat oppivat huomaamaan lehtipuiden erilaiset silmut ja tunnistamaan joitakin lehtipuita silmujen perusteella.

Osallistujat valitsevat pareittain tai pienissä ryhmissä sovitulta alueelta mielestään
kauneimman silmun tai hiirenkorvan. Lisäpisteitä saa, jos osaa tunnistaa, mille puulle tai pensaalle silmu kuuluu. Tunnistuksen apuna voidaan käyttää kuvia tavallisimpien puiden talvisilmuista). Oksat merkitään nauhoilla. Tuomarit valitsevat kärkikolmikon. Voittaja valitaan Kevään Silmu – missiksi.

Kameraleikki

Oppiympäristö: ulkona luonnossa
Henkilömäärä: 2-

Tavoitteena on ympäristöherkkyyden lisääminen.

Leikkijät jakaantuvat pareihin. Toinen parista sulkee silmänsä, hänestä tulee kamera.  Toinen taluttaa sokkoa turvallisella otteella rauhallista tahtia – hän on valokuvaaja. Sokko johdatetaan jonkin kiinnostavan näköisen kohteen (esimerkiksi hieno näköala, kaunis sammalmätäs) luo. Valokuvaaja kohdistaa kameran objektiivin kohti kuvauskohdetta (kääntämällä varovasti parinsa päätä) ja tarkentaa sen (työntämällä päätä lähemmäs kohdetta). Kuvaaja laukaisee kameran puristamalla kerran kameran olkapäitä, jolloin tämä aukaisee silmänsä (suljin). Toisesta taputuksesta kamera sulkee silmänsä – kuva on tallentunut kameran ”muistikortille” eli muistiin. Kameralla voi ottaa myös panoraamakuvia, jolloin kuvaaja puristaa kerran olkapäitä, kääntää sitten kameran päätä sivulta toiselle ja puristaa vasta sitten toisen kerran.

Jokainen kuvaaja voi ottaa kamerallaan esimerkiksi kolme kuvaa kuljettaen tätä aina välillä sokkona kohteelta toiselle. Sitten kamerana ollut saa yrittää löytää ne paikat, jossa hänellä kuvattiin. Lopuksi vaihdetaan rooleja.

Höristellään korvia

Oppiympäristö: ulkona luonnossa, jossa ihmisen aiheuttamaa melua on mahdollisimman vähän

Harjoitellaan luonnon tarkkailua kuuloaistin avulla.

Vetäjä järjestää osallistujat riviin siten, että heidän kasvonsa ovat kohti vetäjää. Kuuntelu kannattaa tehdä sellaisessa paikassa, jossa häiritsevää melua (autot, tehtaat, välituntimelu) on mahdollisimman vähän.

Kun kuuntelu alkaa, osallistujat sulkevat silmänsä ja nostavat kätensä ylös (harteiden tasolle) pitäen niitä nyrkissä. Aina kuullessaan jonkin äänen oikealta puoleltaan he nostavat yhden oikean käden sormista pystyyn ja jos kuulevat äänen vasemmalta puoleltaan nostavat sormen ylös vasemmasta kädestä. Tietty ääni lasketaan vain yhden kerran, vaikka se kuuluisi useamminkin. Jos käden kaikki sormet on jo käytetty, sen voi laittaa uudestaan nyrkkiin ja aloittaa toisen kierroksen.

Kuunteluajan päätyttyä ohjaaja kokoaa kuullut äänet – kummalta puolelta kuului enemmän, erottivatko kaikki esimerkiksi palokärjen huudon ja millaisia ääniä oli eniten. Samalla herätään yleensä huomaamaan kuinka paljon tausta melua muun muassa liikenne aiheuttaa syrjäisemmilläkin alueilla.

Aarteiden etsintä

Oppiympäristö: ulkona metsässä tai puistossa
Välineet: pienet rasiat osallistujille, listat etsittävistä aarteista

Opitaan luokittelua luonnosta löytyvillä asioilla. Osallistujien  ympäristöherkkyys kehittyy.

Jokaiselle parille jaetaan lista aarteista, jotka metsästä pitäisi löytää. Aarteet voidaan kerätä esim. pieneen rasiaan. Listan voi laatia retkikohteeseen ja ajankohtaan sopivaksi, esim. toukokuisella retkellä havumetsässä se voisi olla seuraavanlainen:

Etsi luonnosta yksi jokaista näistä:

Kun parit ovat löytäneet listalla olevat asiat, ne käydään läpi siten, että vetäjä lukee kertomusta, jossa asiat esiintyvät. Pari tekee omilla esineillään samat asiat, jotka kertomuksessa tapahtuu. Tarina voi olla seuraavanlainen:

Eräänä päivänä päätin oikaista pienen metsikön halki. Kuljin polkua pitkin, kun yhtäkkiä puusta putosi jotakin, joka osui päähäni ( toinen parista pudottaa esineen toisen päähän). En heti huomannut, mikä se oli, joten kumarruin etsimään sitä maasta. Käteni osui johonkin tahmeaan (pari tunnustelee löytämäänsä tahmeaa esinettä). Yäks. Haistoin kättäni, ja se haisi aika erikoiselta (pari haistelee erikoisen hajuista esinettä).

Koska minulla ei ollut kiire, päätin istahtaa hetkeksi seurailemaan metsän tapahtumia. Istuin kivelle, joka oli tosi kova, ja tunsin kädelläni että se oli myös ihan kylmä (pari tunnustelee kylmää ja kovaa asiaa käsillään). Jäin silti istumaan ja katselin paria lintua, jotka olivat selvästi pesänrakennuspuuhissa. Löysin itsekin maasta yhden jutun, joka mielestäni sopisi linnunpesään. Jätin sen kivelle ja jatkoin eteenpäin (pari jättää linnunpesäaineksensa maahan).

Kävellessäni polulla näin yhtäkkiä sivummalla jotain kiinnostavaa. Se oli tosi kaunis, ja menin lähemmäs katsomaan sitä (pari katsoo kaunista esinettään). Onpa hieno, ajattelin, ja aioin juuri ottaa sen käteeni, kun huomasin sen vieressä jotain, missä oli aika karmeat hampaanjäljet (pari ottaa esiin nakerrellun esineen). Missähän ne jättänyt peto mahtaa olla, ajattelin – ja silloin kuulin läheltä tosi pelottavaa ääntä (pari tekee äänen esineellään)! Lähdin juoksemaan ja pötkin tosi kauas ennen kuin uskalsin pysähtyä.

Tuoksucocktailit

Oppiympäristö: paikassa, jossa voidaan luonnonaineista kerätä tuoksucoctaileja esimerkiksi metsässä
Välineet: pienet purkit esimerkiksi filmikotelot

Opitaan aistimaan luontoa hajuaistin avulla ja samalla ympäristöherkkyys kehittyy.

Heräävän keväisen luonnon tuoksut ovat tuoreita ja raikkaita. Niitä voi kerätä talteen tekemällä tuoksucocktaileja pieniin purkkeihin, vaikkapa vanhoihin filmipurkkeihin.

Jokainen osallistuja saa itselleen yhden purkin, johon hän kerää luonnosta tuoksuvia asioita (tuoreita lehtiä, silmuja, multaa tai sammalta). Tuoksut saavat parhaiten esiin murskaamalla ja hieromalla niitä sormiin. Kun tuoksujen cocktail on kerääjän mielestä sopiva, hän keksii sille sopivan nimen (esimerkiksi Kostea kevätaamu tai Sininen sinfonia). Lopuksi keräännytään ”cocktailkutsuille”, joilla kierrellään haistelemassa toisten keräämiä tuoksucocktaileja. Kohteliasta tuoksucocktailkäytöstä on esittäytyä ja kertoa tuoksunsa nimi ennen kuin tarjoaa sitä toiselle haistettavaksi.

Keväinen yrttijuoma

Oppiympäristö: paikassa, josta löytyy puhtaita luonnonyrttejä.
Välineet: kasvikirjat

Tunnistetaan yrtteinä käytettäviä luonnonkasveja.

Monet hyväntuoksuiset kasvit soveltuvat yrttiteen valmistukseen. Juomaan tarvitaan kourallinen tuoreita yrttejä jokaista juojaa kohti ja n. 2 dl vettä. Vesi kuumennetaan esim. retkikeittimellä kiehuvaksi, minkä jälkeen kattila nostetaan tulelta ja yrtit laitetaan veteen hautumaan. Juoma on valmista, kun yrtit ovat tummuneet ja alkaneet painua pohjaan. Yrtit siivilöidään pois juomasta. Juoman voi haluttaessa maustaa hunajalla tai sokerilla. Sopivia aineksia yrttijuomaan ovat esim.:

Yrttijuoman ainekset tulee kerätä puhtaasta paikasta. Kasveja, joita on tarkoitus käyttää yrtteinä, ei saa poimia teiden varsilta tai koirapolkujen vierestä. Kasveja poimitaan hiukan sieltä täältä, jottei yksittäinen kasvi menettäisi kaikkia lehtiään. Puiden lehtien ja kerkkien keräämiseen on kysyttävä lupa maanomistajalta, koska se vaikuttaa puiden kasvuun. Luonnonsuojelualueelta ei yleensä voi kerätä kuin marjoja ja sieniä.

Nokkosperhosen kevätlento

Henkilömäärä:10-

Tutustutaan draaman avulla nokkosperhosen elinkaareen.

Osa leikkijöistä valitaan näyttelijöiksi. Tämän jälkeen yleisölle annetaan tehtäväksi etsiä lähiympäristöstä ensi-iltanäytöksen jälkeen annettavat luonnosta löytyvät kauniit asiat (esim. käpy, kasvikimppu jne.)


Tällä välin näyttelijöille jaetaan roolit. Näytelmän roolit ovat nokkosperhonen, puu, nokkosia, munat (munista kuoriutuu myöhemmin toukkia), västäräkki, leskenlehtiä. Näytelmän vetäjä toimii kertojana. Näytelmän koko kulkua ei tarvitsekaan kertoa näyttelijöille. Heitä ohjeistetaan toimimaan roolihahmonsa tavoin tarinan edetessä. Jos monelle tuntuu olevan epävarmaa mitä pitää tehdä, voi kertoa hieman tarinan kulkua ja neuvoa miten he voivat näytellä osaansa. Osa näyttelijöistä kannattaa asettaa oikeille paikoille näyttämölle ennen esityksen alkua. Kun näyttelijät ovat valmiita, pyydä yleisö paikalle ja näytelmä voi alkaa.

Tarina:

Kevät lämmittää metsää. Lumet sulavat ja leskenlehdet työntyvät maasta. Metsän keskellä kasvava puu huojuu hiljalleen lämpimässä kevät tuulessa. Tarkkaavaisena voi huomata, kuinka puun rungolla alkaa tapahtua. Puun kuoren kolosta kaivautuu esiin kevään ensimmäinen, horroksesta herännyt nokkosperhonen. Se nauttii olostaan lennellen kevätauringossa. Samassa se huomaa kauniin keltaiset leskenlehdet. Perhonen lentää kukalle ja imee siitä mettä. Kevään ensimmäinen ateria maistuu makealta. Talvehtiminen on kuitenkin jättänyt jälkensä perhoseen. Sen siivet ovat repaleiset ja haalistuneet. Suvun jatkaminen kuitenkin vielä onnistuu. Läheisen ojan pientareelle kasvaa nokkosia ja nokkosperhonen laskeekin munansa niiden lehdille.

Vaikka Nokkosperhonen on nopea lentäjä, tämä yksilö on jo vanha ja ehkä hieman hidas liikkeissään. Paikalle lennähtääkin jo muuttomatkalta palannut västäräkki. Västäräkki nappaa perhosen herkulliseksi lounaaksi ja jatkaa matkaansa. Elämä jatkuu. Nokkosilla olevista munista kuoriutuu toukkia. Toukat ahmivat nokkosen lehtiä ravinnoksi. Kehittyäkseen perhoseksi on toukkien kuitenkin kotiloiduttava. Loppukesästä, kun leskenlehdet ovat jo kuihtuneet, kotiloista kuoriutuu jälleen aikuisia perhosia. Ne liihottelevat loppukesän auringonsäteillä. Syksyn tullen aikuiset perhoset hakeutuvat jälleen puun runkojen koloihin. Siellä perhoset horrostavat talven yli ja odottavat seuraavaa kevättä.

Kutitusleikki

Oppiympäristö: ulkona luonnossa
Henkilömäärä: 2-
Välineet: liina ja luonnosta etsittävät erilaiset esineet

Leikkijät kerääntyvät istumaan piiriin (tai piireihin), joiden keskelle laitetaan maahan liina. Liinalle kerätään luonnosta esim. 10 erilaista esinettä kuten neulanen, keppi, käpy, heinänkorsi, sieni jne. Yksi leikkijöistä laittaa vuorollaan silmät kiinni ja ojentaa paljaan kämmenensä piirin keskelle. Joku muista leikkijöistä ottaa yhden liinalla olevista esineistä ja kutittaa sillä varovasti ojennettua kättä. Esine palautetaan liinalle ja kutitettu saa avata silmänsä. Hän yrittää yhdistää tuntoaistimuksensa esineiden ulkonäköön ja arvata, millä häntä kutitettiin. Hän voi myös yrittää toisten leikkijöiden ilmeistä arvata, kuka häntä kutitti. Leikkiä voi vaikeuttaa ottamalla mukaan paljon samantyyppisiä esineitä.

Karhu vetää sikeitä

Henkilömäärä: 5-
Välineet: laput, jolle on kirjoitettu karhun eri nimityksiä

Osataan toimia oikein, jos kohdataan luonnossa karhu.

Valitaan leikkijöistä karhu tai vaikka karhuemo pentuineen. Muut leikkijät ovat ihmisiä. Karhu nukkuu vielä talviuntaan pesässään, mutta kevät on tuloillaan ja karhukin heräilemässä. Ihmiset kulkevat hitaasti karhun ympärillä. He ovat metsäretkellä. Kiertäessään karhua ihmiset toistelevat karhun eri nimiä. Karhu -sanaa ei kuitenkaan saa sanoa kuin leikin ohjaajan valitsema yksi henkilö. Kun ohjaaja koskee jotain kulkevista ihmisistä olkapäähän, tämä tietää, että hänen kuuluu sanoa ”karhu”. Kun tämä henkilö sanoo viimein sanan ”karhu”, karhu herää unestaan ja suuttuu.

Ihmiset alkavat hitaasti perääntyä paikalta toistellen hiljaa karhun lempinimiä. Karhu löntystelee uneliaana, murisee ja tekee muutamia valehyökkäyksiä leikkijöitä kohti. Ihmiset eivät saa katsoa karhua silmiin. Jos karhu kuitenkin tulee kohti, ihmiset asettuvat vatsalleen ja suojaa käsillään niskaa ja päätä. Kun karhu liikkuu eteenpäin voi leikkijä nousta ja jatkaa perääntymistä. Lopuksi karhu lähtee pois ja leikki päättyy.

Lopuksi voidaan keskustella karhujen käyttäytymisestä ja siitä miten tulee käyttäytyä, jos kohtaa karhun metsässä.

Karhusta käytettyjä nimityksiä, joita leikkijät toistelevat:

Kontio, Otso, Otto, Ohto, Mehtäläinen, Metän Elukka, Suuriherra, Pöppö, Mörkö, Mesikämmen, Nikinen Mies, Jumalanvilja, Mettän vanhus, Äijä, Metsävaari, Matti, Vanha, Kainun poika, KARHU

Variksen pesässä 6 munaa

Henkilömäärä: 10-

Tutustutaan variksen pesimiseen. Soveltuu alle kouluikäisille.

Naaras rakentaa pesän kuivista oksista, maasta ja savesta havupuun tai harvoin lehtipuun latvaan. Pesämaljassa on pehmusteina höyheniä, karvoja, kankaanpaloja ym. Varis tekee joka vuosi uuden pesän; vanhoja pesiä hyödyntävät muut lintulajit.

Varis munii huti-toukokuussa. Munia on kolmesta kuuteen ja ne ovat vihreitä ja ruskeapilkkuisia. Naaras hautoo niitä 18–19 vrk, ja koiras vahtii sillä aikaa pesän lähettyvillä. Molemmat emot ruokkivat poikasiaan oksentamallaan ravinnolla. Poikaset pysyvät pesässä 31–32 vrk. Poikaset ovat sukukypsiä kaksivuotiaina.

Muodosta leikkijöistä piiri. Piiri on variksen pesä. Sopiva määrä leikkijöistä asettuu pesään variksen muniksi. Piirissä seisovat laskevat 18:aan. Tällöin munat kuoriutuvat ja poikaset nousevat ylös. Poikaset räpyttelevät siivillään, piipittävät ja liikkuvat pesässä. Piirissä seisovat laskevat tämän jälkeen yksi viikko, kaksi viikkoa, kolme viikkoa ja neljä viikkoa. Sen jälkeen poikaset lentävät ulos pesästään.

Pilviteatteria

Oppiympäristö: ulkona säällä, jolloin pilvet muodostavat taivaalle erilaisia hahmoja

Katsellaan pilvien kulkua taivaalla selällään makaillen. Mitä hahmoja pilvet tuovat mieleen? Mitä hahmoille tapahtuu pilvien muuttuessa?

Takaisin