Suo

• Pyydystä suon tuoksu
• Miten suo syntyy?
• Suon kasvit
• Lihansyöjäkasvin jäljillä
• Suon syvyyden mittaaminen
• Voiko suolla kävellä?
• Rahkasammalen värit
• Suoruno
• Suotaidetta
• Professorien suoluontopolku
• Turve esiin

Pyydystä suon tuoksu

Oppiympäristö: suo
Välineet: filmipurkkeja tms. pieniä astioita 1/oppilas tai 1/pari

Tavoitteena on suoekosysteemiin tutustuttaminen ja ympäristöherkkyyden kehittyminen.

Kostealla säällä suon voi haistaa jo kaukaa. Suon tuoksu nousee nenään viimeistään silloin, kun saappaat uppoavat rahkasammaleeseen. Mistä suon tuoksu sitten muodostuu? Rahkasammal ja maatuvat kasvit antavat siihen oman arominsa, samoin esim. suopursun kirpeys ja seisova vesi.

Suon tuoksua voi koettaa pyydystää purkkiin. Jaa oppilaille purkit ja pyydä heitä keräämään purkkeihin pieniä näytteitä sellaisista aineista, joista suon tuoksu heidän mielestään syntyy. ”Oikeat” ainekset löytävät vain kokeilemalla ja haistelemalla. Tuoksut saavat parhaiten esiin rapsuttelemalla lehtien pintaa ja murskaamalla muita aineksia kevyesti.

Kun jokaisella on purkissa oma ehdotuksensa suon tuoksuksi, voidaan tuoksuista yhdessä haistelemalla valita se, joka on lähinnä ilmassa tuntuvaa oikeaa suon tuoksua.

Miten suo syntyy?

Oppiympäristö: suo
Välineet: laakea astia, kankaita tai sieniä ja vettä

Tavoitteena on helpottaa lapsen ymmärtämystä siitä mikä suo on ja miten se on syntynyt.

Taustaa: Suo voi syntyä silloin, kun tietylle paikalle tulee kosteutta enemmän kuin sitä haihtuu tai virtaa pois. Usein suo syntyy esim. lammen tai järven kasvaessa umpeen. Vesikasvit peittävät ensin rantavedet kasvaen lopulta peittämään koko veden pinnan. Tärkeä kasvi soistumisessa on rahkasammal, joka pystyy varastoimaan vesi- eli rahkasoluihinsa vettä. Rahkasammal siis säilyttää kosteuden soluissaan kuivinakin kausina. Se kasvaa hiljakseen pituutta alaosien maatuessa vähitellen turpeeksi. Maatuvat osat jäävät täyttämään paikalla aiemmin ollutta allasta, esim. lammen pohjaa. Suolla on siis aina pohja kivennäismaasta ja turpeen paksuus riippuu siitä, kauanko soistuminen on kestänyt.

Toteutus: Täytä laakea astia puolilleen vedellä (=lampi). Samalla kun kerrot oppilaille suon synnystä, liu’uta kosteutta imeviä kankaita tai sieniä astian reunoilta kohti sen keskustaa. Ne kuvaavat pintaa peittäviä vesikasveja. Vapaasti kelluvat tai pohjaan kiinnittyneet vesikasvit peittävät pian lammen pinnan, mutta alla on silti yhä vettä. Lisää kangaskerroksia aikaisempien päälle. Vettä on yhä saman verran kuin alussa, mutta yhä suurempi osa siitä on imeytyneenä kasvillisuuteen (=kankaisiin). Syntyvä suo on hyvin märkä ja upottava, jos sitä painaa sormella. Lisää edelleen kangaskerroksia. Kun kaikki vesi on imeytynyt kankaisiin, ollaan samassa tilanteessa kuin aika pitkään kehittyneellä suolla. Suo on kantava ja kiinteämpi. Voit vielä kaataa astiaan lisää vettä ja lisätä kangaskerroksia – suo pidättää yhä enemmän vettä turvekerroksen paksuuntuessa. Suo on vähän kuin märillä sienillä täytetty astia – vesi ei valu eikä haihdu sienistä pois yhtä helposti kuin avoimesta astiasta.

Etsikää sitten tupsu rahkasammalta ja kokeilkaa puristaa sitä nyrkissä – kuivallakin säällä rahkasammalesta saa yleensä puristettua vettä ulos, muista sammalista ei.

Suon kasvit

Oppiympäristö: suo
Välineet: Jokaiselle osallistujalle oma suokasvi tai kuvakortit kasveista (Suojelualueella ei saa poimia kasveja.

Opitaan tunnistamaan ja nimeämään suon tavallisimpia kasveja.

Versio 1

Jokaiselle lapselle jaetaan yksi näyte suolla kasvavasta kasvista. Näytteitä on aina kaksi samanlaista. Lasten tehtävänä on etsiä pari omalle näytteelleen. Sitten kasville annetaan nimi. Lopuksi etsitään vielä paikka, jossa kasvia kasvaa luonnossa.

Versio 2

Jaetaan erilaisia suokasveja lapsille ja kerrotaan, että he saavat jokainen uuden sukunimen. Uusi sukunimi on suokasvin nimi. Samoja kasveja voi olla useampi. Kun jokainen on selvillä uudesta sukunimestään, lähdetään esittäytymään muille kättelemällä ja kertomalla uusi nimin (Hei, olen Salla Suopursu!). Suokasvia pidetään kädessä niin, että käteltävä näkee millainen suokasvi on kyseessä. Kun tätä on tehty hetki, vaikeutetaan tehtävää niin, että kätellessä toista vaihdetaan aina kasveja ja samalla myös oma nimi vaihtuu. Yhä useamman kasvin nimi painuu mieleen. Tämän jälkeen voidaan koota kaikki joilla on sama sukunimi samaan ryhmään. Siten voidaan vielä tarkistaa, että jokainen tuntee nimeltä kädessään sillä hetkellä olevan kasvin. Lopuksi on mahdollisuus vielä etsiä luonnosta paikka, jossa kasvia kasvaa.

Lihansyöjäkasvin jäljillä

Oppiympäristö: suo, jolla kasvaa kihokkeja

Kasvit tarvitsevat kasvaakseen monia ravinteita, joista tärkeimpiä on typpi. Yleensä kasvi saa sitä mullasta, jossa se kasvaa. Suoturpeesta kasvien on kuitenkin vaikea saada tarpeeksi typpeä. Siksi soilla kasvaa eräitä hyvin erikoisia kasveja - lihansyöjäkasveja.

Suomalaiset lihansyöjäkasvit ovat aika pieniä ja huomaamattomia. Suomessa kasvaa kahta lajia kihokkeja, pyöreälehtikihokkia ja pitkälehtikihokkia. Niitten lehtien reunoissa on punaisia karvoja, joiden kärjissä on pisara tahmeaa nestettä. Kun hyönteinen laskeutuu lehdelle, karvat taipuvat keskustaan ja hyönteinen tarttuu niihin jääden vangiksi. Vähitellen kasvi sulattaa hyönteisen ja ottaa siitä itselleen typpeä. Vain hyönteisen kova kitiinikuori jää jäljelle.

Yritä löytää sammalen seasta kihokkeja. Niitä on vaikea huomata, mutta erotat ne punaisen ja vihreän kirjavasta, matalasta lehtiruusukkeesta. Tarkkaan katsoessasi huomaat, että lehdet ovat karvaisia ja niissä on nestepisaroita.

Suon syvyyden mittaaminen

Oppiympäristö: suo  
Välineet: tukeva sauva (sommaton suksisauva, oksaton keppi)

Havainnollistetaan suon ominaispiirteitä. Saadaan käsitystä siitä miksi suolle muodostuu erilainen kasvillisuus verrattuna esimerkiksi kivennäismaihin.

Suon ”syvyyttä” eli turvekerroksen paksuutta voi kokeilla tukevalla sauvalla, esim. sommattomalla suksisauvalla tai suoralla kepillä. Keppi sujahtaa helposti rahkasammalen ja turvekerrosten läpi, mutta tökkää sitten kivennäismaahan tai kiveen. Syvyyttä kannattaa mittailla suon reunamilla, sillä keskellä suota turvetta voi olla useita metrejä. Suomen paksuin turvekerros, 12,3 m, on mitattu Hämeenlinnan ja Janakkalan rajalla olevassa Raimansuossa.

Voiko suolla kävellä?

Oppiympäristö: suo

Suolla käveleminen on usein aika rankkaa ja vaikeaa. Se on kuitenkin helpompaa, jos tietää muutaman niksin.

• Astu puiden tai pensaiden juurelle - niiden juurakot tekevät turpeesta kiinteämmän

• Astu mättäille, ei niiden väliin - mätäs on korkeampi ja ylempänä veden pinnasta, se on yleensä myös kiinteämpi kuin sen ympäristö.

• Astu heinätuppojen päälle - ne kantavat paremmin kuin pelkkä sammal

• Kierrä kauempaa avovesi eli suonsilmäkkeet

• Kasvillisuus kertoo, kuinka märkä suo on: suon kuivemmilla alueilla kasvaa puita ja varpuja, vähän märemmillä on vielä tukevaa saraheinää, pelkkä sammal voi olla jo aika märkää, raate varoittaa tosi märästä kohdasta.

Jos sää on ollut kuiva ja oppilailla on kumisaappaat jalassa, kokeilkaa kävellä suon kuivempia osia pitkin. Opetelkaa tunnistamaan upottavat paikat ulkonäöltä, kokeilkaa kuivemmissa kohdissa hyppiä suon päällä – turvepatja hytisee mukavasti.

Rahkasammalen värit

Oppiympäristö: suomaasto, jossa kasvaa erilaisia rahkasammalia
Välineet: pienet purkit jokaiselle tai pareittain

Huomataan, että rahkasammalia löytyy suolta hyvin erinäköisiä ja värisiä. Opitaan tunnistamaan rahkasammal.

Rahkasammal muodostaa pääosan soiden pintakasvillisuudesta. Rahkasammalissa on ns. rahkasoluja, joihin ne pystyvät varastoimaan suuria määriä vettä. Sen huomaa, jos ottaa suosta kourallisen rahkasammalta ja puristaa sitä – kuivallakin säällä rahkasammalesta saa yleensä puristettua ulos vettä. Suomessa kasvaa 41 rahkasammallajia. Eri lajit erottuvat usein toisistaan kirkkaiden väriensä ansiosta.

Eri rahkasammallajit kasvavat usein mättäinä, laikuittain. Yrittäkää etsiä purkkeihin pieniä näytteitä mahdollisimman monesta erivärisestä rahkasammalesta. Pari pientä tupsua riittää yhden värisestä. Löydätte ehkä esim. punaista kangasrahkasammalta, sinivihertävää okarahkasammalta, vaalean- tai tummanpunaista rusorahkasammalta tai kellertävänvihreää viitarahkasammalta. Vierekkäin laitettuina rahkasammaltupsujen värikirjo tulee hyvin esille. Vertailkaa löytöjänne – paljonko eri värisävyjä löysitte?

Suoruno

Oppiympäristö: suo
Välineet: paperia, kynät ja kirjoitusalustat

Tavoitteena on suoekosysteemiin tutustuminen ja ympäristöherkkyyden kehittyminen.

Kirjoitetaan suosta runo siten, että oppilaat asettuvat tarkastelemaan suota eri aisteilla ja eri näkökulmista. Joku voi esim. haistella rahkasammalta läheltä, toinen katsella jotain pientä yksityiskohtaa, toinen katsella ympärilleen, joku tunnustella suon pintaa sormella. Jokainen oppilas sanoo yhden sanan joka tulee aistittaessa mieleen. Nämä sanat sisällytetään sitten kirjoitettavaan runoon.

Suotaidetta

Oppiympäristö: suo
Välineet: kehykset, jotka on voitu valmistaa oksista tai vaikka pahvista

Tavoitteena on suoekosysteemiin tutustuminen ja ympäristöherkkyyden kehittyminen.

Jokainen ryhmä saa pahvisen kehyksen, jolla heidän tehtävänään on kehystää mielestään kaunein yksityiskohta suoluonnosta. Valitaan lyhyt matka pitkosten varrelta, josta jokainen valitsee kehystämänsä asian. Lopuksi kuljetaan kehyspolku ja ihmetellään löytyneitä asioita.

Professorien suoluontopolku

Oppiympäristö: suo
Välineet: tukeva sauva, kuva kihokista (eivät välttämättömiä)

Opitaan hauskalla tavalla soiden ekosysteemistä sen kasveista ja eläimistä sekä miten ihminen soita hyödyntää.

Professorien luontopolun toteuttaminen on helpompaa, jos ohjaajia on kaksi. Ensin jakaannutaan pareihin. Ohjaaja näyttää ensimmäiselle parille jonkun kohteen suon pitkospuiden tai polun varrelta. Ensimmäisen rastin professorit (oppilaat) esittelevät kohteensa seuraavana tulevalle parille. Ensimmäiseen rastiin tutustuttuaan toinen pari saa oman rastipaikkansa ohjaajalta, jonka he sitten esittelevät toisille ”asiantuntija professoreina”. Näin jatketaan kunnes jokaisella parilla on oma rastipaikka. Kun kaikki parit ovat lähteneet polun alusta, toinen ohjaaja kulkee viimeisenä ja vapauttaa rastien oppilaat seuraaville rasteille. Jokainen saa siis tutustua omalla vuorollaan kaikkiin kohteisiin.

Alla on useammalla suolle soveltuvia professorienluontopolun tehtäviä Ohjaaja voi valita niistä sopivimmat. Opettajan kerrottua omin sanon rastin sisällön oppilaille hän voi pyytää oppilaita vielä toistamaan sisällön itselleen, jotta se jää paremmin oppilaiden mieleen. Ohjaajan kannattaa muokata sen verran sisältöä, että se on kulloinkin sopivan helppo tai vaikea.

• Suot ovat kasvupaikkoja, joilla on suokasvien vallitsema turvetta tuottava kasviyhdyskunta. Suot ovat kosteita ekosysteemejä, joita luonnehtii korkealla oleva vedenpinta. Soilla orgaaninen aines hajoaa vain osittain ja kerrostuu turpeeksi.

• Kokeilkaa kävellä suolla, niin huomaatte kuinka märkää suolla on.

• Suomessa soilta on käytetty moneen tarkoitukseen. Soita on ojitettu maanviljelys- ja metsätalouskäyttöön. Turvetta käytetään energianlähteenä ja kasvuturpeena. Turvetta hyödynnetään myös terveyden- ja kauneudenhoidossa sekä tekstiilien raaka-aineena.

• Kaivakaa suon pintaa syvemmälle, siten että saatte turvetta esille.

• Soilla kasvaa arvokkaita marjoja kuten lakka ja karpalo. Tässä kasvaa karpalo. Sen marjat ovat punaisia ja ne on paras poimia syksyllä, heti ensimmäisten pakkasten jälkeen. Karpalo on eräs arvokkaimmista luonnonmarjoistamme. Sen terveysvaikutukset ovat olleet kauan tunnettuja kansanparannuslääkinnässä. Karpalomehua on käytetty kuumepotilaiden hoidossa, munuais- ja rakkotulehduksissa, happovaivoissa sekä matoja vastaan.

• Katsokaa kasvia lähemmin ja maistelkaa karpalon marjoja, jos niitä löytyy.

• Tässä näette suopursun. Suopursu on kookas varpu. Se on yleinen rämeiden kasvi. Suopursu tuoksuu hyvin voimakkaasti. Suopursu on myrkyllinen ja se voi aiheuttaa päänsärkyä suolla tarpovalle.

• Murskatkaa suopursun lehtiä sormilla ja haistelkaa tuoksua.

• Tässä kasvaa saroja, jotka muistuttavat heiniä. Suomessa on lähes 100 saralajia. Hyvin monet saralajit viihtyvät soilla, mutta kyllä niitä kasvaa rannoilla, niityillä ja metsissäkin. Ennen vanhaan saroja niitettiin suoniityiltä ja soilta karjan talviravinnoksi.

• Tupasvilla on yleinen koko Suomessa erilaisilla karuilla soilla. Kasvi kukkii jo varhain keväällä, mutta harva sen on nähnyt paitsi jänikset ja metsäkanalinnut, jotka syövät näitä ”mustapäitä”. Kesällä saattaa suo olla valkoisenaan tupasvillan hedelmien lenninkarvojen muodostamia pallosia. Tupasvillan valkoisilla lenninkarvoilla on täytetty tyynyjä.

• Suot ovat lintujen kannalta tärkeä elinympäristö: monet linnut pesivät suolla tai hakevat ravintonsa tai vain levähtävät siellä muuttomatkansa aikana. Soiden pesimälinnuston suuri määrä perustuu suuriin hyönteisparviin, suolammikoiden ja allikoiden eliöstöön sekä pikkunisäkkäiden ja suo-oloissa viihtyvien matelijoiden runsauteen. Pesivien lintulajien ja -parien määrään vaikuttavat mm. suon koko ja ominaisuudet: lajisto on monimuotoisinta laajoilla rimmikkoisilla avosoilla, joilla on eri-ikäisiä metsäsaarekkeita ja runsaasti allikoita ja lampia.

• Kuunnelkaa silmät suljettuna kuuletteko lintujen laulua. tarkastelkaa myös näkyykö suolla lampia, jotka houkuttelevat lintuja.

• Nyt ollaan avosuolla. Täällä ei enää kasva puita. Turvetta voi olla useitakin metrejä.

• Kokeilkaa kepillä kuinka syvälle turpeeseen se uppoaa.

• Suolla elää myös pieniä lihansyöjäkasveja, jotka pyydystävät ravinnokseen hyönteisiä. Hyönteiset tarttuvat kiinni kasvien tahmeisiin lehtiin, ja kasvit sulattavat ne ravinnokseen.

• Tutkikaa kihokkia tai rastin professorit näyttävät kuvan kihokista.

• Rahkasammalia on montaa eri lajia. Ne muodostavat turvetta hajotessaan. Suomessa on yli 40 eri lajia. Tässä on paljon kauniin värisiä rahkasammalia.
• Tunnustele niitä. Huomaat kuinka paljon ne sitovat vettä itseensä.

• Kesäisin suolla liikkuu paljon pieniä otuksia kuten sisiliskoja, sammakoita ja sudenkorentoja ja paarmoja. Sisiliskon voi kesäisin nähdä pitkospuilla lämmittelemässä auringossa.  

• Etelä-Suomessa 80-vuotias mänty on tavallisesti jo iso tukkipuu, parikymmentä metriä korkea. Suolla 150-vuotias mänty voi olla vasta 1,5 metrin korkuinen ja juuri ja juuri ranteen paksuinen.

• Löydättekö tämän kokoisen männyn? Minkä ikäisiä sitä pienemmät tai suuremmat männyt voisivat olla?

Turve esiin

Oppiympäristö: suo
Välineet: luupit

Saadaan käsitys turpeen rakenteesta ja siitä mistä se muodostuu.

Valitkaa ryhmissä joku vapaaehtoinen, joka työntää varovasti kätensä rahkasammalen sekaan niin syvälle, että vastaan tulee mudalta tuntuvaa turvetta. Nostakaa turvetta vähän esiin. Kuivatettuna tätä ruskeaa löllöä voitaisiin käyttää joko kasvipenkeissä tai polttoaineena.

Tutkikaa turvetta paljain silmin ja luupin avuilla. Näettekö turpeen seassa jäänteitä tupasvillasta? Sen mustanruskeat juuret erottuvat turpeessa kiiltävämpinä, samoin kiiltävät tyvitupet. Turpeesta voi löytyä myös pieniä puun palasia, puun kuorta tai vaikka siemeniä.

Huolehtikaa, että kaivupaikka jää siistiksi, mieluiten niin, ettei kaivamisen jälkiä huomaa ollenkaan.

Takaisin